fbpx
ArtikkelitValioliiga

Valioliigan legendat: Tim Cahill – pääpelin mestari, kulmalippujen runtelija ja Socceroosin tienraivaaja

Joni Ahokas esittelee 10 Valioliigan legendaa.

Päämaaleja mitä haastavimmista lähtökohdista. Varjonyrkkeilyä kulmalippujen kanssa. Samoalaistaustaisesta rugbypelaajasta kasvoi Australian suurin jalkapalloilija ja Everton-legenda.

Tim Cahill nousi kahdeksan vuoden aikana Evertonin kannattajien kulttisuosikiksi. Heti debyyttikaudellaan Toffeesin ykkösmaalintekijäksi ja vuoden pelaajaksi kivunnut australialainen osoittautui välittömästi Millwallista saapuessaan nappiostokseksi.

Cahill rikkoi Evertonissa ollessaan ennätyksiä. Hän oli ensimmäinen pelaaja vuoden 1931 Dixie Deanin suorituksen jälkeen, joka onnistui maalinteossa kolmessa eri Merseysiden derbyssä. Hän oli lokakuussa 2006 Ballon d’Or -ehdokkaana ainoana pelaajana Aasian tai Oseanian maista.

Everton-ikoni johdatti myös seuran FA Cupin finaaliin vuonna 2009, minkä joukkue hävisi 2-1-lukemin Chelsealle.

Cahill teki ikonisen uran Australian maajoukkueessa ja pitää yhä hallussaan Socceroosin maalinennätystä. Hyökkääjä vastasi myös Australian historian ensimmäisestä maalista MM-tasolla.

Huimaa debyyttikautta seurasi loukkaantumiskierre

Cahillin ja Evertonin taival käynnistyi kesällä 2004 Toffeesin ostettua 24-vuotiaan hyökkääjän mestaruussarjajoukkue Millwallista kahden miljoonan punnan siirtokorvauksella.

Hyökkäyksessä oli tilaa, sillä Wayne Rooney oli juuri siirtynyt Manchester Unitediin.

Cahillilla oli Goodison Parkille saapuessaan yllään ilkeän pelaajan maine. Edellisellä kaudella Millwallissa tilille oli kertynyt peräti 17 varoitusta ja kaksi ulosajoa. Cahill oli silti ennen kaikkea tehokas viimeistelijä ja hän oli tehnyt 12 maalia Millwallille keskikentältä.

Cahill lunasti heti alkuun arvonsa Evertonille puskemalla avausmaalinsa ensimmäisessä täydessä ottelussaan Manchester Cityä vastaan. Osuman jälkeen Cahilille nousi punainen kortti, sillä hän nosti paitaansa tuuletuksen yhteydessä. Kauden päätteeksi australialainen oli Evertonin paras maalintekijä tehtyään 11 osumaa Valioliigassa.

Kauden jälkeen suurseurat alkoivat kiinnostua Cahillista ja Everton korotti tähtipelaajansa palkan 27000 puntaan viikossa pitääkseen kiinni hänestä. Tilipussi oli linjassa saman kesän huippuhankinta James Beattien kanssa.

Cahillin seuraavia vuosia riivasivat loukkaantumiset. Kauden 2006-2007 syksyllä polven nivelsiteet rikkoutuivat kotiottelussa Aston Villaa vastaan, kun australialainen joutui Lee Carsleyn vaarallisen taklauksen jyräämäksi.

Cahillin palattua kaksi kuukautta myöhemmin kehiin seurasi toinen takaisku. Evertonin ykköspyssy mursi vieraissa Sheffield Unitedia vastaan viidettä kertaa urallaan jalkapöytänsä. Kausi oli siinä.

Cahill palasi lopulta 25. päivä lokakuuta 2007 ja iski maalin UEFA Cupin lohkovaiheen 3-1-voitossa AE Larissasta. Tästä alkoi Evertonin 13 ottelun tappioton putki, johon sisältyi 11 voittoa ja kaksi tasapeliä.

Cahill iski huippujakson aikana kuusi maalia, mutta joulun jälkeen vire alkoi taas hiipua. Maaliskuussa australialainen mursi taas saman luun jalassaan kolmatta kertaa vuoden sisään menettäen taas kuusi kuukautta urastaan.

Jatkuvat loukkaantumisongelmat saivat Cahillin vireen hiipumaan, mutta hyökkääjä pysyi silti Evertonin maalitilastojen kärkipäässä. Hänen tavaramerkkejään olivat puskumaalit ja ponnistusvoimastaan tunnettu mies oli yksi aikansa vaarallisimpia boksipelaajia. Kaudella 2009-2010 Cahillista tulikin 10 puskumaalilla Valioliigan tehokkain päämaalien tekijä.

”Tiger Timin” kahdeksan vuoden mittainen jakso Evertonissa päättyi kauteen 2011-2012. Tuona vuonna vain kaksi maalia Valioliigassa tehnyt australialainen totesi, ettei taso enää riittänyt Englannin huipulla.

Cahill sai tarjouksia Kiinasta ja Lähi-Idästä, mutta tie vie Yhdysvaltojen MLS-seura New York Red Bullsiin. Everton-uran viimeinen ottelu Newcastlea vastaan jätti katkeran maun, kun hyökkääjä ajettiin ulos lisäajalla yhteenotosta Yohan Cabayen kanssa.

38-vuotiaana Cahill palasi vielä kaudeksi 2017-18 vuodeksi Englantiin entiseen seuraansa Millwalliin.

Maajoukkuetasolla Cahill esiintyi neljässä MM-turnauksessa ja teki maalin kolmessa lopputurnauksessa. Hän on 50 osumallaan Australian maajoukkuehistorian maalitilaston ykkönen. Päättäessään maajoukkueuransa uransa Cahillin ottelumäärä (108) oli maan historian toiseksi suurin heti Mark Schwarzerin (111) jälkeen.

Maajoukkuedebyytti tapahtui vasta 2004 FIFA:n sääntömuutoksen jälkeen, koska Cahill oli edustanut 14-vuotiaana Länsi-Samoaa U20-tasolla. Tästä syystä vuoden 2002 MM-kisat jäivät vielä päävalmentaja Mick McCarthyn tarjouksesta huolimatta väliin.

Kurinalainen luonne kehittyi Samoan saarillla

Cahill tuli parhaiten tunnetuksi suoraviivaisesta roolistaan kohdehyökkääjänä. Australialaisen pystyi 178 senttimetrin pituudestaan huolimatta voittamaan hurjalla prosentilla pääpalloja, joista syntyi usein maalintekotilanteita.

Cahillin taisteluluonne syöksyä rohkeasti boksiin ja yrittää ratkaisua jokaisesta paikasta tekivät hänestä yritteliään vaihtoehdon, joka ei pelännyt epäonnistumisia.

Valmentajat sanoivat usein, ettei pienikokoisesta pelaajanalusta tulisi koskaan ammattilaista. Sinnikäs poika sai kuitenkin kieltäytymisistä vain lisää voimaa osoittaa epäilyt vääriksi. Cahill on myöhemmin kirjoittanut kirjasarja Tiny Timmyn kannustaakseen pienikokoisia lapsia tavoittelemaan unelmiaan.

Cahillin kurinalaisuus ja työteliäisyys kumpusi sukujuurista.

Samoalaiset juuret isovanhemmiltaan omistava Cahill vietti nuoruudessaan pitkiä jaksoja paikallisessa kylässä, jota hänen isoisänsä johti päällikkönä.

Samoalta mukaan tarttui kurinalainen vuorokausirytmi ja perheläheisyys. Aamuihin herättiin kukonlaulun aikaan ja lapset osallistuivat kotitöihin. Ruoka oli tiukassa ja peseytyminen tapahtui suuressa vesikuopassa keskellä tietä.

Varhaisesta kypsymisestä oli hyötyä Everton-uran alussa, kun Cahill astui sisään Duncan Fergusonin, Thomas Gravesenin ja David Weirin kaltaisten suurien persoonien rinnalle.

Näistä Tim Cahill muistetaan:

1. Kulmalipputuuletus

Cahillin nyrkkeilytuuletus kulmalippua vastaan muodostui Goodison Parkilla ikoniseksi rituaaliksi. Australialaisen kuuluisa tuuletus nähtiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2005 keskikenttäpelaajan ratkaistua puskullaan Evertonille lisäajalla vierasvoiton Sunderlandista.

Tämän jälkeen lukuisat kulmaliput ympäri maailmaa joutuivat Cahillin runtelemaksi. Tuuletuksessa Cahill vaihtoi kirjaimellisesti iskuja kulmalipun kanssa. Kesän 2019 naisten MM-kisoissa Australian Sam Kerr tributoi Cahillia imitoimalla Everton-ikonin tavaramerkkiä.

”Se tuuletus sai alkunsa Australiassa. Läheinen ystäväni ja entinen pelikaverini Archie Thompson teki aina kung fu -tuuletuksen. Minä vain loin hiukan paremman koreografian.”, Cahill kommentoi tavaramerkkinsä syntyä Sky Sportsille.

2. Ilmiömäinen saksipotku

Elettiin marraskuuta 2007 ja Everton pelasi Stamford Bridgellä vierasottelua Chelseaa vastaan. Toffees oli maalin takana Didier Drogban vietyä isännät 70. minuutilla johtoon. James McFaddenin blokattua laukauksen Cahill otti ohjat singoten häikäisevällä saksipotkulla pallon Petr Cechin ohi varmistaen vieraille pisteen ottelusta. Australialainen oli vain kuukautta aiemmin kuntoutunut jalkapöydän murtumasta.

3. Käsirautaele herätti kohua

Tammikuussa 2008 Cahillin veli Sean oli tuomittu kuuden vuoden vankeuteen pahoinpideltyään miehen lontoolaisen taksiviraston ulkopuolella käydyn tappelun aikana. Kaksi kuukautta myöhemmin Everton-tähti suoritti tribuuttieleen veljelleen tehtyään maalin Portsmouthia vastaan.

Cahill laittoi ranteensa ristiasentoon imitoiden henkilöä, jota viedään pois käsiraudoissa. Pahennusta herättänyt tuuletus syntyi hetken mielijohteesta.

”Se oli täysin spontaani ja tunteikas, jonka tarkoituksena oli vain kunnioittaa veljeäni. Hän oli ajatuksissani ja kaipasin häntä. En yrittänyt loukata ketään muuta osapuolta”, Cahill pyyteli anteeksi tapahtuneen jälkeen.

4. Everton-ura päättyi nujakkaan

Cahill ei saanut kentällä ansaitsemiaan jäähyväisiä Evertonin paidassa. Kauden 2011-12 lopussa viimeinen ottelu Evertonissa päättyi lisäajalla ulosajoon ja joukkonujakkaan Newcastlen kanssa. Cahill otti yhteen Newcastlen keskikenttäpelaaja Yohan Cabayen kanssa. Ranskalainen oli ennen välikohtausta huudellut pallopojalle.

Cahill sai kahakasta kolmen ottelun pelikiellon, eikä häntä enää sen jälkeen Evertonin väreissä nähty. Tie vei kauden jälkeen Yhdysvaltoihin MLS-liigaan New York Red Bullsin riveihin.

Cahill osoitti kuitenkin kunniaa Toffeesille matkustamalla myöhemmin manageri David Moyesin ja kapteeni Phil Nevillen viimeiseen otteluun.

5. Räjähtävä volley Brasilian MM-kisoissa

Cahill sai vuonna 2006 Saksan kisoissa kunnian tehdä Australian historian ensimmäisen maalin MM-tasolla. Se oli kaikin puolin rumaksi luokiteltava osuma, joka meni kolmen jalkaparin välistä sisään.

Maali kahdeksan vuotta myöhemmin Brasiliassa muistetaan sitäkin paremmin. MM-kisojen lohkovaiheen ottelussa Hollantia vastaan Socceroos-hyökkääjä pamautti pelin tasoihin unohtumattomasta volleysta.

Cahill osui Ryan McGowanin keskitykseen heikommalla jalallaan ja laukaus pamahti yläriman kautta verkkoihin. Australialainen onnistui viimeistelyssä pallon ollessa hänen olkapäänsä päällä.

Vaikka Australia hävisi ottelun lopulta 3-2, Cahillin maali oli se mistä kansa kohisi.

– Olen ollut aina suuri uskovainen ja käytän aina mahdollisuuteni. Tiedän että osun joku verkkoon tai katsomon Z-riville. Sillä ei ole minulle henkisesti väliä kummin päin käy. Jos se osuu Z-riville, yritän vain seuraavan kerran uudestaan., Cahill kuvaili mentaliteettiaan FourFourTwo:lle.

Lähteet: Liverpool Echo, Fox Sports, Sky Sports, Independent, FourFourTwo, Toffeeweb

Joni Ahokas

Brightonin kirjeenvaihtaja. Kokenut brittifutiksen toimittaja. Opiskelee Etelä-Englannissa myös rugbyn ja kriketin saloja, mutta Brighton, Naisten Valioliiga ja Whitehawk FC:kin ovat tulleet tutummiksi. Pidä silmällä juttusarjaa legendoista.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button