fbpx

Joni Ahokas

Joni Ahokas

Brightonin kirjeenvaihtaja. Kokenut brittifutiksen toimittaja. Opiskelee Etelä-Englannissa myös rugbyn ja kriketin saloja, mutta Brighton, Naisten Valioliiga ja Whitehawk FC:kin ovat tulleet tutummiksi. Pidä silmällä juttusarjaa legendoista.

Lisätietoa

Kerro toimittajan taustastasi?

Toimittajan urani käynnistyi vuonna 2012 HEO Kansanopiston urheilutoimittajalinjalta. Vuodet 2015-2017 jatkoin alan opiskelua Haaga-Helian opintokokonaisuudessa. Olen myös työskennellyt sisällöntuottajana Valioliiga.comille, Laliiga.comille ja SuomiFutis.comille. Syksyllä 2019 muutin Englantiin ja aloitin urheilujournalismin tutkinnon suorittamisen Brightonin yliopistossa.

Onko sinulla minkäänlaista pelaajauraa jalkapallossa?

Oma pelaajataustani on lähinnä puulaakitasoa ja olen saanut oppini lajista seuraamalla otteluja. Innostuin jalkapallosta noin 10-vuotiaana vuoden 2004 EM-kisojen ja Canal +:n näyttämien valioliigaotteluiden kautta. Tuolloin myös Sir Alex Fergusonin Manchester United ja nuori Wayne Rooney tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Mieleenpainuvin ottelu?

20.8.2011 Chelsea-West Bromwich Albion 2-1.

Ensimmäinen näkemäni valioliigaottelu paikan päällä. Olimme Lontoossa isäni 50-vuotismatkalla ja päädyimme hankkimaan liput kyseiseen kamppailuun, koska niiden ostaminen onnistui helposti yleisen myynnin kautta. Koska metro oli tuolloin remontissa, kävelimme isäni ja veljeni kanssa hotelliltamme noin kolmen kilometrin matkan Fulham Roadilla keskellä korttelialuetta sijaitsevalle Stamford Bridgelle.

Emme tienneet lippuja ostaessa, että paikkamme olisivat päätykatsomossa kotijoukkueen kannattajien seassa. Paikat olivat edulliset koska stadionin tolppa aiheutti pienen näköesteen.

Itse ottelusta mieleeni jäi erityisesti kaksi hetkeä. Toinen tapahtui heti avausjakson ensi tahdeilla, kun West Bromin Shane Long hiljensi kotiyleisön neljännellä minuutilla syntyneellä salamamaalillaan. Osuman jälkeen kireä tunnelma vallitsi kannattajapäädyssä, joka vapautui vasta Nicolas Anelkan iskiessä Chelsean tasoituksen toisen puoliskon alussa.

Toisena hetkenä Didier Drogban astuminen vaihdosta Fernando Torresin paikalle koko kotiyleisön hurratessa suosionosoituksia oli jotakin ikimuistoista. Kokoonpanossa oli myös Frank Lampardin ja John Terryn kaltaisia seuraikoneja.

Samankaltainen kohtaus toistui, kun olin seuraamassa HJK:n Eurooppa-liigan karsintaottelua azerbaidzanilaista Neftci Bakua vastaan. Tuolloin Huuhkajien kapteeni Tim Sparvin saama vastaanotto toi mieleen Drogban 10 vuoden takaa.

Olen myöhemmin vieraillut Englannissa Old Traffordilla, Anfieldillä ja Brightonin Amex Stadiumilla, mutta ensimmäisessä oli se taikansa.

Mitä sinulla on ylläsi jalkapallopeleissä?

Varustukseni otteluissa on melko neutraali. Viileämmillä syyssäillä pukeudun paksumpaan hupulliseen toppatakkiin ja rentoihin farkkuihin. Kesäkeleillä kasuaali shortsit ja t-paita toimii aina.

Mitä muuta puuhailet kuin kirjoitat Brittifutis.comille?

Olen asunut Eastbournessa vuodesta 2019 asti, jolloin aloitin yliopisto-opinnot Brightonin yliopistossa.

Valitettavasti koronaviruspandemia siirsi ensimmäisen lukuvuoden lopun ja lähes koko toisen vuoden etäopiskeluksi, eikä jalkapallokatsomoihin ollut pääsyä.

Ensimmäisenä vuonna koin avartavia kokemuksia kurssimatkoilla Naisten Valioliigan ja Brightonin non-league seura Whitehawk FC:n otteluihin. Ehdin myös käydä katsastamassa Teemu Pukin Norwichin vierailun Amex Stadiumilla.

Opinnoissa olen saanut astua myös mukavuusalueeni urheilun ulkopuolelle oppimaan esimerkiksi lakitietoutta ja Britannian politiikkaa. Lisäksi paikallisesti suuriin lajeihin, kuten rugbyyn ja krikettiin tutustuminen ovat syventäneet lajituntemustani.

Urheiluharrastukseni opiskeluaikana on ollut lacrossen pelaaminen ja harjoittelu yliopiston
joukkueessa.

Back to top button