fbpx
ArtikkelitValioliiga

Valioliigan legendat: Paolo Di Canio – Vuosikymmenen maali, ristiriitoja ja kapinallisuutta

Joni Ahokas esittelee kymmenen Valioliigan legendaa.

47 maalia kolmessa ja puolessa vuodessa. Paolo Di Canio sai Boleyn Groundin syömään kädestään. Temperamenttista italialaishyökkääjää on pidetty West Hamin lähihistorian rakastetuimpana ja suurimpana pelaajana.

Seuran logon kehoonsa tatuoinut Di Canio oli pitkään 48 osumallaan West Hamin kaikkien aikojen valioliigamaalitilaston kärjessä. Tällä kaudella kuitenkin Michael Antonio laittoi miehen ennätyksen uusiksi kahdella osumallaan toisen kierroksen 4-1-voitossa Leicesteristä.

Antonio on ehtinyt jo kasvattaa ennätyslukemat 50 maaliin.

 

Di Canion häikäisevää volleyta Wimbledonin verkkoon pidetään yhtenä valioliigahistorian komeimmista maaleista. BBC myös valitsi sen kauden 1999-2000 vuoden maaliksi.

Urheilullisia ansioita tasapainotti Di Canion pimeämpi puoli, josta seurasi negatiivisempaa julkisuuskuvaa. Hyökkäys erotuomaria kohtaan ja kyseenalaiset poliittiset näkemykset ovat vain muutamia esimerkkejä.

West Ham antoi mahdollisuuden pestä kasvot

Vaikka Di Canio pelasi seitsemän Englannissa viettämänsä vuoden aikana myös Sheffield Wednesdayssa ja Charltonissa, italialainen jätti merkittävimmän perintönsä West Hamiin. Tammikuun 1999 siirtoa Wednesdaysta Hammersiin edelsi yksi miehen uran suurimmista kohuista.

Di Canio oli juuri vapautunut 11 ottelun pelikiellostaan työnnettyään erotuomari Paul Alcockin nurmeen. Siirtokorvaus Wednesdaylle oli vain 1,5 miljoonaa puntaa.

”Hän voi tehdä pallolla asioita, joista ihmiset voivat vain haaveilla”, West Ham -manageri Harry Redknapp hehkutti siirtoa.

Di Canion läpimurto West Hamissa oli nopea. Hyökkääjä johdatti uuden joukkueensa ensimmäisellä kaudellaan seuran historian parhaaseen viidenteen sijaan ja UEFA Cupiin Intertoto Cupin karsintaturnauksen kautta.

Di Canio vietti 3,5 vuotta Boleyn Groundilla viimeistellen 118 valioliigaotteluun ennätykselliset 48 maalia.

Lontoossa rakastuttiin yhtä lailla Di Canion persoonalliseen tapaan näyttää tunteensa kentällä. Hän saattoi yhdellä hetkellä potkaista pillastuneena nurmea ja purkaa turhautumistaan teatraalisella huudolla. Toisella hetkellä hän nauroi yhdessä kannattajien kanssa saatettuaan pallon verkkoihin.

Di Canio osoitti lojaalisuutensa Hammers-yhteisölle talvella 2002 hylättyään Sir Alex Fergusonin kosiskelut Manchester Unitediin. Sopimustarjous oli jo pöydällä, mutta pelaaja ei voinut kääntää selkää seuralle, joka antoi hänelle mahdollisuuden pestä kasvonsa.

Harmillisesti Di Canion ja West Hamin liitto ei saanut puolitoista vuotta myöhemmin onnellista loppua. Hammers putosi kauden 2002-2003 päätteeksi Valioliigasta ja hyökkääjä vapautettiin sopimuksestaan siirtymään Charltoniin.

Di Canion ja seuran suhde myös rakoili viimeisellä kaudella italialaisen riitaannuttua manageri Glenn Roederin kanssa. Valmentaja myös hyllytti hyökkääjän edustusjoukkueesta.

Di Canio nostettiin myöhemmin takaisin kokoonpanoon Roederin jouduttua siirtymään syrjään tehtävästään sairastuttuaan aivokasvaimeen. Edes italialaisen 89. minuutin tasoitus päätöskierroksen vierasottelussa Birmingham Cityä vastaan ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan lontoolaisten sarjapaikkaa.

Vaikka tarina ei saanut ansaitsemaansa loppua Di Canion teot ja ansiot tekevät hänestä yhden West Hamin historian tärkeimmistä pelimiehistä.

Hyväntekijä ja kapinallinen

Di Canio tuli tunnetuksi monikäyttöisenä hyökkääjä, joka sopeutui teknisten taitojensa ja luovuutensa ansiosta myös laidalle. Älykäs, mutta ristiriitainen pallonero, joka nousi erityisesti esille räiskyvällä persoonallaan.

Di Canion alkukantainen aggressio kentällä ja hurja temperamentti tekivät hänestä rakastetun soturin omassa leirissä. Kuten erotuomari Alcockin tönäisy osoitti, toisinaan Di Canion temperamentti läikkyi yli.

On kuitenkin syytä muistaa myös positiivisia esimerkkejä.

Vuoden 2000 valioliigaottelussa Evertonia vastaan Di Canio osoitti esimerkillistä urheiluhenkeä.

Ottelu oli 1-1-tilanteessa ja Toffees-vahti Paul Gerrard loukkaantui vastaantulossaan. Di Canio olisi voinut laittaa pallon verkkoihin ja ratkaista ottelun, mutta italialainen pysähtyi, jotta Gerrard saisi hoitoa.

Kotiyleisö osoitti Goodison Parkilla seisaaltaan Di Canion epäitsekkäälle eleelle suosiotaan. FIFA palkitsi West Hamin ikonin myöhemmin kaudella Fair Play -palkinnolla.

Toinen esimerkki löytyy myöhemmältä valmennusuralta.

Vuonna 2011 Swindon Townin peräsimessä Di Canio järjesti talvisena perjantaina 200:n kannattajan kanssa lumenluontitalkoot saadakseen stadionin nurmen kilpailukuntoon seuraavan päivän Ykkösliigan sarjaotteluun Shrewsburya vastaan. Urakka kesti keskiyöhön saakka ja Paolo tarjosi jokaiselle iltasuunnitelmansa uhranneille pizzat palkkioksi.

Näistä Paolo Di Canio muistetaan

1. 11 ottelun pelikielto

Vuonna 1998 Sheffield Wednesdayta edustanut Di Canio suututti jalkapalloviranomaiset rikkomalla erotuomarin koskemattomuuden. Italialainen pimahti valioliigaottelussa Arsenalia vastaan ja paiskasi ottelua viheltäneen Paul Alcockin aggressiivisesti maihin.

Alcock oli nostanut Di Caniolle punaisen kortin nokkapokasta Arsenal-puolustaja Martin Keownin kanssa. Malttinsa menettänyt tähtihyökkääjä jätti lopulta kentän häntä koipien välissä 28 000 päisen yleisön viheltäessä.

Välikohtauksesta seurasi 11 ottelun pelikielto ja tammikuussa Di Canio myytiin West Hamiin. Italialainen sai myös 10 000 punnan sakot.

Valioliigan tuolloinen erotuomaripäällikkö Philip Don piti rangaistusta liian lievänä.

”Erotuomareihin kohdistettiin viime kaudella puistopeleissä 340 pahoinpitelyä. Minkä viestin tämä rangaistus antaa heille? Olen pettynyt”, Don vauhkosi tuomiosta.

2. Harry Redknappille pään vaivaa

Tulisieluinen Di Canio aiheutti draamaa missä ikinä hän kulkikaan. Vuoden 2000 valioliigaottelussa Bradfordia vastaan italialainen aiheutti temperamentillaan manageri Harry Redknappille pään vaivaa.

West Hamin ollessa 2-4-lukemin tappiolla Di Canio marssi muina miehinä sivurajasta yli, istui maahan ja pyysi päästä vaihtoon. Redknapp ei ottanut lopulta ykköskärkeään pois ja peli kääntyi myöhemmin Hammersin 5-4-voitoksi.

”Paolo nouse ylös. Pelaa ja nouse ylös”, Redknapp sanoi tuolloin Di Caniolle ja mies nousi pystyyn.

Di Canio kinasteli myös pelissä nuoren Frank Lampardin kanssa, kumpi saisi ampua rangaistuspotkun. Riidan päätyttyä italialainen pamautti sen itse sisään. West Hamin kasvatti Lampard puolestaan naulasi 83. minuutilla kamppailun voittomaalin.

3. Shortsit nurin ja onni oikein

Vuonna 1999 Di Canion kaksi maalia toivat Boleyn Groundilla West Hamille ensimmäisen voiton Arsenalista 14 vuoteen. Italialaishyökkääjä hämmensi kotiyleisöä pelaamalla koko ottelun läpi shortsit väärin päin.

Taikauskoinen Di Canio oli huomannut virheensä jo pukukopissa, mutta shortsit eivät kääntyneet valmentajan huudoista huolimatta. Se oli hyvän onnen merkki.

”Jos huomaat laittaneesi vahingossa jotakin väärinpäin, pidä se niin. Se on merkki hyvästä onnesta.”, Di Canio sanoi.

”Muistan kun manageri sanoi ennen peliä: C’mon Paolo, laita ne nyt oikein päin. En missään tapauksessa!, vastasin. Voitimme 2-1 ja tein molemmat maalit. Tiesin sen olevan merkki.

4. Kyseenalainen tatuointi vei työpaikan

Di Canio on kuvittanut kehoaan elämänsä aikana useilla tatuoinnilla, mutta yksi niistä maksoi hänelle työpaikan. Vuonna 2000 italialainen otti Bolognassa Dux-tatuoinnin kunnianosoituksena Italian toisen maailmansodan diktaattorille Benito Mussolinille.

Mussolini nousi Italiassa valtaan fasistisella kansanliikkeellään ja hallitsi maata väkivalloin itsevaltiaana. Pahamaineinen diktaattori muistetaan liittoumastaan Adolf Hitlerin kanssa, veriteoista Etiopiassa ja vainoista Italian rotuvähemmistöjä kohtaan.

Hauikseen istutettu latinakielellä johtajaa tarkoittava Dux-kirjainyhdistelmä vei Di Caniolta vuonna 2016 myös työpaikan Sky Italian asiantuntijana paljastettuaan tatuoinnin kanavan Valioliiga-lähetyksessä. Italialainen kiisti tuolloin vahvasti olevansa rasisti mainiten samalla entiset seuratoverinsa Chris Powellin ja Shaka Hislopin mustina ystävinään.

”Mussolini edusti minulle ideaa yhteiskunnasta säännöillä, joita jokainen kunnioittaa. Rakkautta ja isänmaallista ylpeyttä. Asioita, joita haluan nähdä kotimaaltani, eivätkä ne toteudu tänä päivänäkään.”, Di Canio selitti vuonna 2007 Corriere della Seralle.

”Se mitä pidän ylläni, on symboli tekemistäni ja kokemistani asioista, mukaan lukien virheistäni.”

5. Vuosikymmenen volley

On maaliskuu 2000 Boleyn Groundilla. Valioliigaottelua West Hamin ja Wimbledonin välillä oli vain yhdeksän minuuttia pelattu.

Trevor Sinclair lähettää keskityksen boksin sisään kohti Di Canioa ja lopputulos jotain ainutlaatuista. Haltuunoton sijaan lahjakas taituri hyppäsi ilmaan ja sinkosi akrobaattisesti volleylla pallon sisään oikean jalan ulkosyrjällä.

West Ham voitti kamppailun lopulta 2-1 Frederic Kanouten tehtyä toisen osumista. Kaikki huomio oli kuitenkin Di Canion suorituksessa, jota 22 438 silmäparia todisti hämmentyneenä ihailusta.

Maali palkittiin vuonna 2016 Boleyn Groundin historian upeimpana stadionin sulkemisseremoniassa.

Jopa Wimbledonin maalilla ottelussa kyseisessä ottelussa torjunut Neil Sullivan oli mykistynyt Di Canion tempusta.

”Se pallo sinkosi kuin luoti hänen jalastaan. Sellainen suoritus vaatii todellista rohkeutta! Se olisi voinut lähteä minne vaan, mutta se upposi aivan ylänurkkaan”, Entinen Skotlannin maajoukkuemies kommentoi maalia.

Lähteet: Sky Sports, West Hamin verkkosivut, Mirror, Time

Lue Valioliigan legendasarjan muut osat:

  1. Alan Shearer – 260 maalia, maailman korkein siirtosumma ja yllätysmestaruus

Joni Ahokas

Brightonin kirjeenvaihtaja. Kokenut brittifutiksen toimittaja. Opiskelee Etelä-Englannissa myös rugbyn ja kriketin saloja, mutta Brighton, Naisten Valioliiga ja Whitehawk FC:kin ovat tulleet tutummiksi. Pidä silmällä juttusarjaa legendoista.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button