fbpx
ArtikkelitMuut sarjatValioliiga

Euroopan korkeimmat koronalukemat ja ennätysyleisöt jalkapallopeleissä – ”Mitä hullussa Englannissa taas tapahtuu?”

Pauli Loukola selvittää, mitä Englannin auki pysyminen koronaviruksen leviämisestä huolimatta on tarkoittanut jalkapallopiireissä.

Tikkua nenään harvase päivä. Milloin ennen lentoa, ravintolaan menoa tai mummolaan ajamista. Muutama sydämenlyönti jää aina välistä, kun avaa testituloksesta ilmoittavan sähköpostin tai odottaa kotitestiin ilmestyvää punaista viivaa. Karanteenin ja asioiden missaamisen pelko on suurta.

Koko ajan muuttuvien ja eri maiden erilaisten matkustuslomakkeiden ymmärtäminen on raskainta. Rokotustodistuksen näyttäminen on helppoa. Lukemattomien ja kieleltään vaihtelevien puhelinsovellusten lataaminen jälleen raskasta.

Pääsin onneksi matkustamaan aika lailla joulun ja uuden vuoden aikaan. Maailma tuskailee taas koronaviruksen puristuksissa. Suomessa, Saksassa ja Madeiran saarella on voimassa jälleen hyvinkin tiukat rajoitukset. Eurooppa on täynnä tapahtumien katsomorajoituksia.

Samalla Euroopan koronavirustapausten ja kuolemienkin ykkösmaa porskuttaa pubit ja jalkapallokatsomot auki. Lievästi hullu Englanti ui jälleen vastavirtaan. Miksi?

Poliitikot sekoilee, kansa kuuntelee – Suurimmat yleisömäärät sitten toisen maailmansodan

Kuvat täysistä ja tunnelmallisista jalkapallokatsomoista ovat olleet jalkapallokauden hienoin asia tähän asti. Kokemani perusteella tunnelma on ollut parempi kuin parina viime vuotena ennen koronavirusta. Stadionilla ihmisten paluu tuntuu nopeasti hyvin normaalilta, mutta satunnaisesti tulee muisteltua pitkää puoltatoista kautta ilman yleisöä lainkaan Valioliigassa.

Yleisön ja paikan päällä olemisen arvostaminen mahdollisesti auttaa myös tunnelman parantamiseen. Peleissä käyvät haluavat nauttia aidosti matsipäivästä. Englantilaiset ovat kansaa, jotka rakastavat tapahtumia ja ulkona käymistä, mikä näkyy edelleen, vaikka koronatapausten määrä on ollut taas räjähdysmaisissa lukemissa joulu-tammikuussa.

Tammikuun ensimmäisellä viikolla Isossa-Britanniassa todettiin keskiarvollisesti yli 180 000 uutta positiivista tapausta päivässä. Virukseen kuolleiden määrä on noussut ensimmäisellä viikolla 40% ja menehtyneiden päivittäinen keskiarvo tammikuun alussa on ollut 156 henkeä päivittäin. Joulun alla englantilaiset jonottivat saadakseen kolmannen rokotuksen. Yli 50% on rokotettu jo kolmesti.

Tapauksista huolimatta yleisötapahtumien kapasiteetteja ei ole rajoitettu Englannissa. Skotlannissa ja Walesissa pelataan lähes tyhjille katsomoille tällä hetkellä, mutta Englannissa stadionit suorastaan pursuilevat ihmisistä.

Valioliiga on vauhdissa rikkoakseen kaikkien aikojen yleisöennätysmäärän, yli 40 000 katsojakeskiarvon tällä kaudella, Andy Mitten on tutkinut GQ Magazinelle. Tämä rikkoisi jopa toisen maailmansodan jälkeisen piikin Englannissa. Valioliigassa on tällä hetkellä seitsemän yli 50 000 katsojakapasiteetin stadionia. West Ham yli 57 000 katsojakeskiarvollaan on maailmassa numero kolme! Vain Manchester United ja Arsenal ovat edellä.

Toki on otettava huomioon, että Espanjassa Real Madrid ja Barcelona, Saksassa Bayern München, Borussia Dortmund ja Schalke 04 ovat kärsineet tällä kaudella koronarajoituksista, Mitten muistuttaa.

Alemmilla tasoilla Englannisssa Championshipin yleisökeskiarvo on selvästi yli 20 000. Ykkösliigassa Sunderland yli 30 000 ja Sheffield Wednesday yli 22 000 yleisökeskiarvoillaan nostavat sarjan profiilia entisestään. Kakkosliigassa Bradford City vetää peleihinsä jatkuvasti yli 15 000 katsojaa.

Jalkapalloliigan ulkopuolella alemmilla sarjatasoilla yleisömäärien nousu on ollut silmin havaittavissa. Mitten on poiminut syyskuisen lauantain National Leaguen eli viidennen sarjaportaan katsojakeskiarvoksi 3 600. Kotikulmillani Stockport County tekee uutta nousua. National Leaguessa pelaava entinen suur-Manchesterin kakkosseura on loppuunmyynyt Edgeley Parkin muutamaan kertaan tällä kaudella, noin 10 000.

Alempien sarjojen vetovoima käy helposti selväksi lähipiirissäni. 20-30-vuotiaat pääsevät eroon ruuduistaan. Pääsyliput ovat maltillisen hintaisia ja ottelutapahtumat huokuvat yhteisöllisyyttä sekä aitoutta. Alasarjat ovat vastavoima Valioliigan yltiökaupallisuudelle ja kosketuspinnan puuttumiselle.

Sen lisäksi ”dad and lad” parivaljakkoja näkee alasarjoissa ilahduttavan paljon. Rajoitusten vapauttaminen on aiheuttanut Englannissa vastakohtaisen reaktion kuin Saksassa tai Suomessa. Yleisö ei ole ollut yhtä varovaista, vaan livetapahtumat vetävät.

Monet osaavat nauttia jalkapallosta molemmilla tavoilla paikan päällä. Loppuunmyydyistä peleistä Old Traffordilla tai Etihadilla sunnuntaisin ja lauantaisin esimerkiksi 8.divisioonan Trafford FC:n tai 10.divisioonan West Didsbury & Chorltonin otteista. Molemmat edellä mainituista ovat hyötyneet kasvaneista yleisömääristä ja vetävät säännöllisesti 500 – 800 henkeä peleihinsä. Pelin laatukin on aivan kelvollista.

Saksalaismanagerit saavat oppitunteja

Rajoitusten puuttuminen on tietysti herättänyt Englannissa kiivasta keskustelua. Pääministeri Boris Johnsonin johtamaan hallituksen luotto on syystäkin pientä. 150 000 koronaviruskuolemaa on korkein luku koko Euroopassa. Pätemättömyys on yleinen termi, jota hänen äänekkäimmät kritisoijansa, kuten Gary Neville käyttävät.

Englannin taktiikka on ollut riski. Se ei ole vielä näkynyt katastrofaalisena nousuna koronaan menehtyneiden lukemassa, mutta julkinen terveydenhuolto on kovilla monen tekijän summana. Joka tapauksessa jalkapallokauden jatkaminen – vieläpä täysille katsomoille on aiheuttanut hyvin vähän närää. Paitsi joukkueiden managerien toimesta.

Saksalaismanagerit ovat tällä hetkellä trendeistä trendikkäimpiä Englannissa. Jürgen Kloppin ja Thomas Tuchelin johdolla Valioliigaseurat ovat suunnanneet rekrytointikiikarinsa jo jonkin aikaa Saksaan. Englantilaiset futisfanit puolestaan rakastavat intensiivisiä, vauhdikkaaseen etenemiseen ja korkeaan prässiin pelinsä perustavia moderneja saksalaismanagereita.

Mutta kukaan ei jaksa hirveitä valittajia. Tällä saralla saksalaismanagerit ovat todella menettäneet suosiotaan viime aikoina.

– En ole varma, kuinka monta Burnleyn pelaajaa pelaa maajoukkuejalkapalloa. Kun meidän pelaajat pelaavat kolme peliä, heillä ei välttämättä ole yhtään, Klopp jatkaa loppumatonta kritiikkiään joulunajan tiheästä ottelurytmistä ja tulee samalla maininneeksi, miten paljon heillä on käytössään maajoukkuetason pelaajia.

– Meillä on selvästi vain liian paljon pelaajia, joilta en tiedä mitä odottaa, valittaa Chelsean manageri Thomas Tuchel, kun joukkue ei saanut peruttua ottelua Brightonia vastaan ja tyytyi 1-1-tasapeliin. Samaan aikaan Chelsealla oli penkillä 200 miljoonan euron edestä pelaajia. Chelsean nuorisojoukkue on myös saarivaltakunnan paras.

Välttämättä kuulostamista kuin ehdalta englantilaiselta football manilta, on kuitenkin kysyttävä onko pelitahti loppuen lopuksi saksalaismanagereille jonkinmoinen sokki. Suomalaisellekin tuli uuden vuoden reissun aikana Saksassa yllätysmuistutus, että Euroopan suurin maa menee yhä käytännössä täysin kiinni sunnuntaisin. Ostoskeskukset ja parturit pysyvät sunnuntain suljettuna, mikä tuntuu Englannin tai Suomenkin rytmiin tottuneelta hitaalta.

Englannissa saksalaismanagerien kommentit ovat saaneet hyvin vähän ymmärrystä osakseen. Sean Dyche ja kumppanit pitävät suunsa kiinni. He tietävät, että niin on parasta kritiikin välttämiselle. Jalkapalloa pelataan Englannissa käytännössä koko ajan. Vain kesäkuussa levätään. Tässä kulttuurissa kasvaneet eivät anele hengähdystaukoa, koska he tietävät lajikulttuurin tukevan kovaa pelitahtiaan.

Englannissa on paljon kummallisuuksia. Suihkut ovat välillä kylmiä ja baareissa ei ole narikkaa. Suuriakin muutoksia voi tehdä, mutta välillä on tärkeää vain olla valittamatta ja sopeutua, että pärjää. Silloin on otettava kylmä suihku tai lähdettävä ulos ilman takkia (tai hyväksyä se, että takkia on kannettava täydessä kapakassa).

Gary Neville, jonka oma brändinsä ja verkkosivunsa kuuluvat relentless = väsymätön, kritisoi taukoa anelevia. Häntä tukevat monet asiantuntijat. Kuvaavinta keskustelulle on, että sitä ei loppuen lopuksi käydä juurikaan. Managerien kommentit eivät saa tuulta alleen.

Jalkapallon parissa toimivat haluavat yleisesti pelata mahdollisimman paljon – ja täysille katsomoille. Kannattajien kanta on vieläkin selvempi.

Thomas Tuchelin maine on muuttunut hyvin nopeasti messiaasta, jonka kosketuksella kaikki muuttuu kullaksi, kireäksi käskyttäjäksi, joka hapuilee mukautuessaan muuttuvaan peliympäristöön. Chelsea on kaivanut 13 pistettä mahdollisesta 24 pisteestä viimeisessä kahdeksassa valioliigapelissään, mikä ei ole surkeasti, mutta on pudottanut Chelseaa mestaruuskamppailussa.

Liverpool hävisi vuoden vaihteessa Leicester Citylle ja pelasi Chelsean kanssa tasan. Jokainen menetetty piste edes kärkivastustajia vastaan sataa Manchester Cityn laariin, sillä manchesterilaiset ovat lähes pysäyttämättömässä vireessä.

Managerit tekevät tietenkin kaikkensa, että heidän joukkueensa pelaisivat itselleen mahdollisen ototollisessa asemassa. Pelien siirtämistä anominen koronatartuntasuman keskellä on siis luonnollista, mutta samalla he menettävät pisteitä yleisön edessä.

Eliittimanagereistakin piirtyy hyvin pelkistetty kuva yleisölle, he ovat kuin hahmoja. Valioliigassa työskentelevät supertähdet elävät usein muusta yhteiskunnasta erillistä elämää. Siksi heidän ulospäin näkyvä persoonansa korostuu merkittävästi. Esimerkiksi Tuchel on nyt saanut ensimmäiset todelliset säröt profiiliinsa. Chelseassa ei vaadita tunnetusti montaakaan säröä ennen kuin ovi paukkuu yllättävän nopeasti.

Pauli Loukola

Manchesterin kirjeenvaihtaja. Entinen non-league tason jyrä. Kulttuuria ja brittifutiksen tapahtumia paikan päältä Karhun tennarit jalassa brittikasuaalien joukossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button