fbpx
ArtikkelitValioliiga

Tiira: Ikämies Jamie Vardyn ei pitäisi olla enää menneisyytensä vanki

Yli sadan Valioliigamaalin mies Jamie Vardy on ennen kaikkea Valioliigalegenda, kirjoittaa Jaakko Tiira.

Kulttihyökkääjä Jamie Vardy täyttää tiistaina (11.1.) 35 vuotta. Urheilijana Vardy on siis ikämies.

Sitä ei ihan heti uskoisi, nähdessään kuinka kepeästi sheffieldiläinen ampaisee puolustuslinjan selustaan.

Vardy on osunut tällä Valioliigakaudella yhdeksän kertaa. Kaiken järjen mukaan hyökkääjän pitäisi yltää kaksinumeroiseen maalimäärään seitsemättä kertaa peräkkäin. Ainoastaan debyyttikaudellaan pääsarjassa Vardy jäi alle kymmeneen maaliin. Hän kuitenkin täydensi viiden osuman saldoa kymmenellä maalisyötöllä.

Valioliigauransa alkuvuosina Vardy tuli tunnetuksi poikkeuksellisesta reitistään huipulle. Parikymppisenä hän potki palloa yhdeksännen sarjatason Stocksbridge Parks Steelsissä ja tienasi 30 puntaa viikossa. Elannon Vardy ansaitsi proteesitehtaalla.

Ammattilaiseksi hän siirtyi vasta 25-vuotiaana Leicesterin poimittua alasarjatykin riveihinsä vuonna 2012. Kauppasumma oli miljoona puntaa, mitä pidettiin tuohon aikaan rahan haaskauksena.

Kymmenen vuotta myöhemmin voidaan todeta, että tuo haaskuuksi haukuttu miljoonaa oli luultavasti paras sijoitus, jonka seura on tehnyt.

Entinen tehdasduunari on paukuttanut 127 Valioliigamaalia. Kaikkien aikojen maalitilastossa Vardy on jaetulla 14. sijalla yhtä monesti osuneen Jimmy Floyd Hasselbainkin kanssa. 150 maalia ja kärkikymmenikkö ei ole missään nimessä poissuljettu.

Silti Vardy on edelleen – ainakin jossain määrin – alasarjamenneisyytensä vanki. Vaikka vauhti terävästi tikkaavan hyökkääjän jaloissa ei näytä hiipuvan, tulee ikä tekemään jossain vaiheessa tehtävänsä.

Onkin kiehtovaa pohtia, mikä jää englantilaisen perinnöksi. Muistetaanko hänet ensisijaisesti Valioliigan valloittaneena alasarjaihmeenä vai aitona Valioliigalegendana?

Näytöt puhuvat jälkimmäisen puolesta.

2015-16

Vietin kevään 2016 vaihto-opiskelujen merkeissä Manchesterissa. Heti vaihdon alkutaipaleelle osui Manchester Cityn ja Leicesterin välinen ottelu Etihadilla. Ketut voitti ottelun 3–1, jonka jälkeen myönnettiin ensimmäistä kertaa, että sensaatiojoukkue saattaa ihan oikeasti voittaa Valioliigan. Ja niin he tekivätkin. Vieläpä selvällä 10 pisteen marginaalilla.

City-matsin tähti oli Robert Huth. Saksalaistoppari viimeisteli kaksi maalia. Päätösvihellyksen jälkeen tuohtunut Cityn kannattaja tokaisi, ettei halua nähdä Yaya Tourea enää koskaan taivaansinisessä pelipaidassa.

Vardy ei kyseisessä pelissä maalannut. Mesmeroiduin silti englantilaisesta. Tavasta, jolla Vardy kellui linjassa ja haki palloja selustaan – jatkuvasti. Cityn topparit saivat olla kirjaimellisesti varpaillaan.

Ennen kaikkea hämmästyin tuolloin 29-vuotiaan kärjen lähtönopeudesta. Askel on kepeä ja räjähtävä. Hyväjalkainen Nicolas Otamendi näytti valtamerilaivalta Vardyn pyrähdettyä karkuun.

Englantilainen osui mestaruuskaudella 24 kertaa ja alusti kahdeksan maalia. Syksyllä Vardy rikkoi Ruud Van Nistelrooyn maaliputkiennätyksen. Leicester-hyökkääjä niittasi pallon verkkoon 11 peräkkäisessä ottelussa.

”From Nothing”

Syksyllä 2017 palasin Manchesteriin, turistina. Vardya en tuolla reissulla nähnyt, mutta hänen kirjansa tarttui matkaan paikallisesta kirjakaupasta.

Rupesin silmäilemään kirjaa odotellessani paluulentoa. Se imaisi. Hotkin elämänkerran lähes kokonaan paluumatkalla Suomeen.

Kesken uran tehdyt elämänkerrat harvoin säväyttävät. Pelaajat eivät välttämättä uskalla puhua avoimesti, sillä avautumiset voivat haitata uraa. Jamie Vardy: From Nothing, My Story tekee kuitenkin poikkeuksen.

Vardy kertoo kirjassaan elämänsä riehakkaista käänteistä jopa niin roisisti, että välillä huomaa pohtivansa, onko jutuissa jopa hieman värikynää.

Sheffieldiläinen kertoo muun muassa haudanneensa haaveet ammattilaisurasta Sheffield Wednesdayn päästettyä 15-vuotiaan nuorukaisen menemään akatemiastaan. Vardyn suosikkiseura piti häntä fyysisesti liian pienenä ja heiveröisenä.

Alasarjavuodet Stocksbridgessä olivat oluenhuuruisia. Lauantain sarjapelien jälkeen hyökkääjä kävi seuraavana päivänä – poikkeuksetta krapulassa – pelaamassa pubijoukkueensa kanssa sunnuntailiigaa. Oluen kittaus jatkui usein maanantaihin asti. Vardy sai proteesitehtaalla lempinimen ”Sicknote”, koska ”sairasteli” niin usein juuri maanantaisin.

Vardy pelasi, ilman huolta huomisesta, koska rakasti jalkapalloa.

Kirjassaan hän kertoo myös Leicester-siirrosta ja alun vaikeuksista. Jalkapalloammattilaisen elämään opettelu vei aikansa. Kun reiteen tulleen puujalan kuntoutuminen kesti normaalia kauemmin, seuran fysioterapeutti alkoi ihmettelemään. Syykin selvisi. Vardy naukkaili joka ilta paukun Skittles-karkeilla maustettua vodkaa, mikä hidasti aineenvaihduntaa. Hänellä ei ollut moisesta vaikutuksesta hajuakaan.

Ensikertaa vuonna 2016 julkaistu 328-sivuinen elämänkerta on täynnä mielenkiintoisia tarinoita. En spoilaa sen enempää. Kirja kannattaa lukea!

Vanhanliiton moderni mies

Kesä 2016 sinetöi Vardyn aseman Leicesterin suosikkina. Arsenal maksoi englantilaisen sopimuksessa olleen ulosostohinnan ja tarjosi sopimusta. Vardy päätti kuitenkin jäädä King Power Stadiumille. Hän koki olevansa uransa velkaa Leicesterille ja arveli, ettei sopisi Arsenalin pallonhallintafutikseen.

Kuusi vuotta myöhemmin arvioituna päätös näyttää oikealta.

Ironista kyllä, Leicester on ollut viime vuosina Tykkimiehiä parempi pallonhallintajoukkue. Brendan Rodgersin ryhmä on ollut enemmän pallossa ja repinyt parempaa tulosta.

Vardykin on mukautunut. Se kertoo aina pelaajan suuruudesta. Konkarihyökkääjä ei edelleenkään ole erityisen kokonaisvaltainen. Ennemminkin Vardy on vanhanliiton poacher, periksiantamaton tahtopelaaja ja suoraviivainen tilanteiden päättäjä. Kiehtovalla tavalla entisaikojen brittihyveitä hengittävä kärki modernissa huippufutiksessa. Vardy on kuitenkin oppinut käyttämään vahvuuksiaan progressiivisemmassa pelitavassa.

Hän ei ole enää pelkästään vastaiskujen isoista tiloista elävä tikkaaja. Vardyn syöttömäärät eivät ole nousseet, mutta hän löytää tilaa myös matalamman puolustusblokin sisältä.

Linjan selustaan kiihdyttäessään Vardy on silti omimmillaan. Häntä ei edelleenkään juosta kiinni. On jonkinasteinen ihme, että terävyys on parikymppisen tasoa vielä 35-vuotiaana, etenkin kun huomioi miehen aiemmat elämäntavat.

Kirjassaan Vardy kertoi Leicesterin mestaruuteen vieneen Claudio Ranierin antaneen hänelle vapautuksen voimaharjoittelusta, jotta terävyys ei kärsisi. Mene ja tiedä. Nykykunto kuitenkin osoittaa Vardyn sisäistäneen urheilijan elintavat.

On jopa hämmentävää ajatella, että nykyisin Derby Countya valmentava Wayne Rooney on vain vajaat 15 kuukautta Vardya vanhempi.

Valioliigalegenda

Jamie Vardysta puhuttaessa on mahdotonta sivuuttaa hänen poikkeuksellista taustaansa. Rosoisen alasarjatykin kehittyminen yli sadan maalin valioliigahyökkääjäksi on täysin järjenvastainen ura 2010- ja 2020-luvun dataorientoituneessa huippufutiksessa.

Miten on mahdollista, että Vardyn ominaisuuksilla – nopeudella, ajoituksella, tekniikalla ja maalintekotaidolla – varustettu pelaaja löytyi vasta 25-vuotiaana.

Vardysta puhuttaessa on kuitenkin olennaista pohtia, määrittääkö alasarjatausta häntä edelleen. Sen ei pitäisi. Jos jätetään vuosien 1987-2011 Vardy taustalle ja keskitytään puhtaasti vuosiin 2012-2022, puhutaan yhdestä Valioliiga-ajan parhaasta englantilaishyökkääjästä.

Syksyn 2014 jälkeen, kun Vardy debytoi Valioliigassa, ainoastaan Harry Kane ja Sergio Aguero ovat viimeistelleet englantilaista enemmän sarjamaaleja.

Kaudella 2019-20 Vardy pokkasi Valioliigan maalikuninkuuden 23 osumalla, 33-vuotiaana. Tuolloin hänestä tuli kaikkien aikojen vanhin kultaisen kengän voittaja. Vuotta myöhemmin hän voitti FA Cupin ja teki myös historiaa. Vardysta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on pelannut maailman vanhimman cup-kilpailun jokaisella 14 kierroksella.

Jossain lähitulevaisuudessa Vardy jättää Valioliigakentät. Ehkä ensi kauden jälkeen, ehkä myöhemmin. Räjähtävyyttä hänen hoikissa jaloissaan piisaa edelleen.

Kun se päivä kuitenkin koittaa, jää Vardy historiankirjoihin Valioliigalegendana. Juuri jalkapalloilullisten ansioiden, ei poikkeuksellisen tarinansa takia.

Jaakko Tiira

Vapaa toimittaja. Aina äänessä brittifutiksesta, välillä myös salibandysta. Oululainen Helsingissä, joka on viettänyt myös vuoden Salfordissa ja lukuisia reissuja Pohjois-Lontoossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Yksi kommentti

  1. Olipa upea juttu mahtavasta pelaajasta.
    Leicesterin shokkimestaruus vuodelta 2016 on koko Liigan
    hurjimpia juttuja. Olihan Leicester monella tapaa leimattu ikuiseksi häviäjäksi.
    Mm neljä hävittyä FA Cup-finaalia. No sekin tuli vielä korjatuksi!
    Leicesterin menestys kiteytyy hyvin paljon kahteen nimeen; Claudio Ranieri ja Jamie Vardy.
    Ranierin kohtalo oli sitten häipyä takaviistoon mutta Vardy
    loistaa yhä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button