fbpx
Artikkelit

Tiira: Nottinghamin hurja pelaajaralli kuvastaa Valioliigan isoa ongelmaa – tästä syystä Forest hankki 22 uutta pelaajaa

Nottingham Forestin 22 kesähankinnan taustalla on brittiläisen huippujalkapallon rakenteellinen ongelma, kirjoittaa Jaakko Tiira.

Elokuun alussa, uuden Valioliigakauden kynnyksellä pohdittiin, miten Nottingham Forestia valmentava Steve Cooper saa 12 uutta hankintaansa ajettua sisään sarjanousijan ryhmään.

Elokuun edetessä Forest jatkoi aggressiivista pelaajarekrytointiaan. Ikkunan loppupuolella suurin jännitys ei enää kohdistunut suurseurojen jättihankintoihin, vaan siihen kuinka monta pelaajaa Forest lopulta hankkii.

Päätöspäivänä tuli vielä kolme lisää. Kokonaislukumäärä nousi 22:een, kun sopimukseton Serge Aurier sai syyskuun alussa työluvan. Määrä on tolkuton, kaksi avauskokoonpanoa. Antonio Conte käytti 21 pelaajaa kaudella 2016–17, kun Chelsea nosteli mestaruuspokaalia.

162 miljoonalla eurolla uusia miehiä naaranneen Forestin toimintaa on kauhisteltu. Sitä on pidetty järjettömänä. Olennaisinta ei kuitenkaan ole se, montako pelaaja Forest hankki. Huomattavasti keskeisempää on ymmärtää, miksi nousijan pukukoppiin tuli joukkueellinen uusia pelaajia.

22 uutta pelaaja on hurja määrä, mutta siinä on myös logiikkansa. Juuri se logiikkaa kuvaa Valioliigan ja Championshipin väliin revennyttä järisyttävää taloudellista railoa, joka kasvaa kausi kaudelta. Railosta on kasvanut iso ongelma.

Lainamiehillä ylös

Forestin nousu oli jättiyllätys. Joku voisi luonnehtia sitä sensaatiomaiseksi tempuksi. Nousua edeltänyt kausi päättyi 17. sijaan. Peli oli tympeää. Irlannin passista huolimatta vanhan liiton brittikoulukuntaa edustava Chris Hughton organisoi pelaamisen puolustuksen kautta. Forest teki vain 37 maalia.

Viime syksy alkoi katastrofaalisesti ja Hughton sai kenkää seitsemän pelin jälkeen. Kasassa oli yksi piste. Swanseassa mainetta niittänyt, mutta walesilaisseuran pihtailuun muutama viikko ennen kauden alkua tympääntynyt Cooper tuli ja käänsi kurssin.

Forestin nousun taustalla oli taktisesti pätevän Cooperin lisäksi kolme tekijää. Kokeneiden runkomiesten muodostama rautainen kolmen topparin alakerta, puskista sarjan eliittipelaajaksi kehittynyt 16 maalin Brennan Johnson, 21, sekä onnistuneet lainahankinnat.

Kun Forest kaatoi Huddersfieldin nousukarsintafinaalissa, avauksessa oli neljä lainamiestä. Viides tuli penkiltä. Sensaatiomaisen kauden oikeana wingbackina pelannut, täksi kaudeksi Tottenhamiin siirtynyt Djed Spence sekä keskikentän Manchester United- laina James Garner olivat avainhahmoja.

Toisin sanoen Forest oli kesän alkaessa tilanteessa, jossa se tarvitsi pelaajia – ei pelkästään laatua vaan myös määrää.

Pelkät avauskokoonpanon täsmähankinnat – joita Fulham teki – eivät olisi riittäneet, kun penkillä oli lähinnä tusinatavaraa. Kolmekymppisestä divarijyrä Joe Lolleysta tai Lyle Taylorista, 32-vuotiaasta alasarjakiertolaisesta oli turha odottaa edes syvyyspelaajia Valioliigaan.

Liverpoolin akatemiassa ja Englannin nuorisomaajoukkueissa kannuksia hankkinut Cooper sanoi jo elokuussa, ettei ole pahoillaan hurjaksi äityneestä pelaajarallista. Syyskuussa manageri valotti Nottingham Postille, että kyse on isommasta kuvasta.

– Hankimme enemmän pelaajia kuin on totuttu näkemään, mutta meidän oli pakko hankkia paljon pelaajia. Aiemmilta kausilta on puuttunut jatkuvuus, kun olemme luottaneet lainamiehiin, Cooper sanaili ja lisäsi, että uusia pelaajia olisi tullut runsaasti, vaikka seura olisi jatkanut divarissa.

Cooper painotti, että seura haluaa päästä eroon kierteestä, jossa se joutuu kokoamaan palapeliään joka kesä uusiksi. Forest lainasi kesällä vain kolme pelaajaa, joista toppari Loic Baden ja wingback Renan Lodin sopimuksissa on osto-optiot. Kolme uutta miestä lainattiin heti eteenpäin.

– Lyhyellä tähtäimellä meidän pitää ottaa voittoja ja pelata hyvin – kasvaa yhtenäiseksi joukkueeksi niin pian kuin mahdollista. Mutta ainakin nyt tiedämme, että voimme tehdä sen pelaajilla, jotka ovat täällä pitkällä tähtäimellä, 42-vuotias walesilainen lisäsi.

Määrää, ei laatua

Forestin tilanne ei ole uniikki. Yhtä lailla keväällä 2019 Valioliigaan palannut Aston Villa tai vuotta aiemmin noussut Fulham pistivät rahaa palamaan ja hankkivat reippaasti uusia pelaajia. Esimerkiksi Villan nousujoukkueen ykköskärki oli Chelsea-laina Tammy Abraham. Albert Adomahin tai Conor Hourihanen kaltaisista divarijyristä tiesi, että taso ei riitä Valioliigassa. Sama tarina päti Glenn Whelanin ja Mile Jedinakin tapaisiin entisiin pääsarjapelaajiin.

Myös Villa joutui hankkimaan määrää. Ja juuri määrää Forestkin on hankkinut.

Nottinghamilaisseura pulitti ainoastaan kolmesta pelaajasta yli 20 miljoonaa euroa. Kaikkiaan 10 pelaajaa maksoi 10 miljoonaa tai vähemmän. Kolme oli ilmaisia. Manchester United upotti liki saman rahakasan Ajax-kaksikko Lisandro Martineziin ja Antonyyn.

Pelaajia tuli niin Valioliigasta (6) kuin Championshipista (5) sekä Saksasta (4), Ranskasta (3), Espanjasta (2) ja Italiasta (1).

Pelaajaprofiileja katsoessa huomaa, että Cooperin puheet pitkän tähtäimen suunnittelusta eivät olleet löysää jargonia.

Valtaosa Forestin nykyryhmästä on sellaisia, joiden voi odottaa jäävän City Groundille vaikka joukkue putoaisi heti divariin. Atalantassa hurmannut Remo Freuler, Renan Lodi ja jättipalkkaa nauttivat Jesse Lingard ehkä lähtisivät, mutta esimerkiksi 30 miljoonan Morgan Gibbs-White tai 20 miljoonan Neco Williams luultavasti jäisivät.

Forest ei siis hankkinut 22 pelaajaa pelkästään pysyäkseen ylhäällä – muutamat toki tulivat sen takia – vaan pysyäkseen kilpailukykyisenä myös tulevilla kausilla.

Kaksisuuntainen ongelma

Forestin nousu ja sitä seurannut pelaajaralli ilmentävät kahta englantilaisen huippujalkapallon rakenteellista ongelmaa. Molemmat juontavat juurensa mittavaan tv-rahaan.

Yli 20 vuotta divarissa pelannut ja osin lainamiesten avulla ylös noussut Forest oli kesän alussa järisyttävällä takamatkalla sarjan muihin seuroihin verrattuna. Kun muutaman kymmenen miljoonan tulopotti vaihtui jo pelkästään viisinkertaiseen tv-rahaan, seuralla oli rahkeita vahvistua.

Forest pystyi myös törsäämään melko pienellä riskillä, sillä vaikka se putoaisi, pääsisi seura nauttimaan Valioliigan maksamaa yli 40 miljoonan euron laskuvarjorahaa seuraavat kaksi kautta.

Laskuvarjoraha taas on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se antaa häntäpään seuroille hengitystilaa suunnitella tulevaisuutta pidemmällä tähtäimellä. Toinen puoli on kuitenkin se, että laskuvarjoraha vääristää kilpailua Championshipissa.

Valioliigasta pudonneet saavat epäreilun kilpailuedun, joka on näkynyt karusti.

Forestin edellä suoraan nousseet Fulham ja Bournemouth nauttivat viime kaudella laskuvarjorahaa. Vuotta aiemmin ylös tulleista Norwich ja Watford olivat edelliskauden putoajia. Sitä ennen pääsarjan kipurahat siivittivät Fulhamin ja West Bromwichin Valioliigaan. Tällä hetkellä suorassa nousussa ovat kiinni toissa kauden putoaja Sheffield United ja viime kauden putoaja Norwich.

Koronapandemia runteli Football Leaguen seuroja siinä määrin, että taloudellinen ero putoajien ja muiden välillä on vain kasvanut. Se on synnyttänyt sarjojen väliin tietynlaisen harmaan vyöhykkeen, jossa hissiseurat käyvät siirtomarkkinoilla kahden rintaman sotaa. Ne yrittävät vahvistua pysyäkseen ylhäällä, mutta hankkia samalla pelaajia, jotka jäävät myös divariin.

Dynamiikka tarkoitti tällä kaudella sitä, että Fulham ja Bournemouth tulivat ylös huomattavasti yllätysnousijaa valmiimmilla paketeilla. Molemmilla oli tukku edellisiltä pääsarjakausilta tuttuja pelaajia.

Cooper ei peitellyt lähes täydellisesti uudistuneen kokoonpanonsa haasteita ennen viime perjantain Fulham-ottelua.

– Riippumatta siitä, minkälaisen kokoonpanon valitsen Fulhamia vastaan, siinä on paljon epätietoisuutta, koska niin moni pelaaja on uusi. […] Yritämme kerryttää tietopankkia pelaajista ja heidän täytyy tehdä sama toistensa kanssa, Forest-manageri tuumi ennen 2–3-tappioon päättynyttä kotiottelua.

Soppa on myös Cooperin ja heikosti takavuosina johdetun seuran itsensä keittämä, mutta ennen kaikkea se on Englannin kahden ylimmän sarjatason rahanjaon synnyttämä lieveilmiö.

Forest voitti viime keväänä Wembleyllä kahdensadan miljoonan punnan otteluksi kuvatun nousukarsintafinaalin. Todellisuudessa se voitti paljon enemmän. Paikka Valioliigassa tekee takavuosien mahtiseurasta kilpailukykyisen vuosiksi eteenpäin.

Jaakko Tiira

Vapaa toimittaja. Aina äänessä brittifutiksesta, välillä myös salibandysta. Oululainen Helsingissä, joka on viettänyt myös vuoden Salfordissa ja lukuisia reissuja Pohjois-Lontoossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button