fbpx
Artikkelit

Tiira: Arsenalin brittirenessanssi – Sakan johtama viisikko parempi kuin 10 vuoden takainen

Vuonna 2012 Arsenal hehkutti nuorta brittiydintään, nyt seuralla on uusi edellistä lahjakkaampi brittiviisikko – hehkutus on kuitenkin vähäisempää ja sille on hyvä syy, kirjoittaa Jaakko Tiira.

Joulukuussa 2012, pian 10 vuotta sitten, Arsenal-manageri Arsene Wenger hymyili maireasti viiden nuoren Gunners-pelaajan taustalla.

Jokaisella oli paperi edessään ja kynä kädessään.

Carl Jenkinson, tuolloin 20, Aaron Ramsey, 22, Jack Wilshere, 20, Kieran Gibbs 23, ja Alex Oxlade-Chamberlain, 19, allekirjoittivat pitkät jatkosopimukset pohjoislontoolaisten kanssa. Viisikko nimettiin ”The British Coreksi”. Ramsey on walesilainen, neljä muuta englantilaisia.

Heidän ympärilleen seura julisti rakentavansa valoisan tulevaisuutensa.

– Olemme iloisia, että nämä viisi nuorta pelaaja allekirjoittivat pitkät jatkosopimukset. Suunnitelmana on rakentaa joukkue nuorista pelaajista koostuvan vahvan perustan päälle, Wenger myhäili.

Helmikuussa 2022 voidaan todeta, ettei tulevaisuus tuonut palovammoja, vaikka 10 vuotta sitten vielä häikäisi. Voi toki olla, että ”The British Core” -hehkutuksessa oli aimo annos pr-lisää. Englantilaiset tunnetusti rakastavat omiaan. Wilshere ja Gibbs olivat Hale Endin kasvatteja, Charltonista poimittu suomalaisenglantilainen Jenkison elinikäinen Arsenal-fani.

Brittiytimeen palaaminen juuri helmikuussa 2022 ei ole kiehtovaa pelkästään historia-arvon takia. Se on kiehtovaa etenkin siksi, että nyky-Gunnersilla on uusi nuori brittiviisikko, huomattavasti edellistä laadukkaampi, lahjakkaampi ja jostain kumman syystä vähemmän hehkutettu.

Mitä heille tapahtui?

Ennen siirtymistä uuteen ”British Coreen” lienee paikallaan pikakelata edellisen urat joulukuusta 2012 tähän päivään.

Viisikon suurin lupaus, jo 1,5 vuotta aiemmin Valioliigan tähdistöjoukkueeseen valittu Jack Wilshere, 30, hajosi vammoihin. Hiljattain tanskalaisseura Aarhus GF:n kanssa pätkäsopimuksen solmineen keskikenttäpelaajan ura on jättänyt paljon jossiteltavaa.

Ilman surullista vammahistoriaa, hän olisi voinut olla 2010-luvun parhaita keskikenttäpelaajia. Lukuisat loukkaantumiset eivät kuitenkaan olleet pelkästään huonoa tuuria. Ilman itsesuojeluvaistoa pelannut, mielellään ahtaisiin rakoihin kuljettanut englantilainen altisti itsensä vaaralle jo pelityylillään. Arsenalista Wilshere lähti kesällä 2018 ilmaisella siirrolla West Hamiin, jossa ura huipulla kuivui lopullisesti kasaan.

Parhaan uran viisikosta on tehnyt Aaron Ramsey, 31. Walesilainen oli vuosia Arsenalin avainpelaaja, vaikka häntäkään ei ole siunattu kaikkein kestävimmällä keholla. Ura lähti jyrkkään alamäkeen Juventuksessa, jonne Ramsey siirtyi vapaana agenttina vuonna 2019. Tammikuussa walesilainen solmi lainasopimuksen skottijätti Rangersin kanssa.

Suomalaisille tuttu Carl Jenkinson, 30, menetteli rotaatiossa, mutta ei rehellisyyden nimissä näyttänyt missään vaiheessa riittävän hyvältä vakioavaajaksi. Tunnollisesti puolustanut, mutta ylöspäin auttamattoman köykäinen laitapakki pelasi uransa parhaan kauden lainalla Sam Allardycen West Hamissa. Paha polvivamma syöksi uran kuitenkin alamäkeen. Divarin Nottinghamissa penkille jämähtänyt Jenkinson pelaa tätä nykyä Australian liigassa.

Pokaaleilla mitattuna parhaan uran on tehnyt Alex Oxlade-Chamberlain, 28. Hän on voittanut Mestarien liigan ja Valioliigan Liverpoolissa, jonne siirtyi 2017. Southampton-kasvatinkaan ura ei sujunut odotetulla tavalla. Hän oli jo 19-vuotiaana Englannin EM-kisaryhmässä. Viime kesänä, ikänsä puolesta uransa huipulla oleva keskikenttäpelaaja ei ollut lähelläkään edes kaavailuja Gareth Southgaten miehistöön. Vammat ovat syöneet myös ”The Oxin” parhaan terän.

Kieran Gibbs, 32, oli muutaman kauden Arsenalin avaava vasenpakki. Auttamattoman keskinkertaiset puolustustaidot veivät kuitenkin penkille, kun Nacho Monreal tottui Valioliigaan. Gibbs haki uutta nostetta WBA:sta ilman mainittavaa menestystä. Englantilainen palloilee nykyään David Beckhamin vetämässä MLS-seura Inter Miamissa.

Uusi lahjakkaampi brittiviisikko

Bukayo Saka, 20, Emile Smith Rowe, 21, Ben White, 24, Aaron Ramsdale, 23, ja Kieran Tierney, 24. Arsenalin avauskokoonpanon viisi brittiä. Tierney on skotilantilainen, muut englantilaisia.

Olennainen ero aiempaan British Coreen on se, että brittiviisikko ei edusta pelkästään Arsenalin tulevaisuutta vaan myös nykyhetkeä. Kaikki ovat Tykkimiesten avainpelaajia.

Asetelma näkyy myös siirtosummissa. Saka ja Smith Rowe ovat omia kasvatteja. Viime kesänä ostetuista Whitesta ja Ramsdalesta sekä kesällä 2019 tulleesta Tierneystä Gunners on pulittanut yhteensä yli 100 miljoonaa puntaa.

Viisikon kirkkain helmi on Englannin EM-ryhmässäkin vastuuta saanut Saka. Kepeästi askeltava laituri on ollut Arsenalin paras pelaaja viimeiset 1,5 vuotta. Saka säväyttää paitsi teknisesti, myös terävällä pelipäällään. Tehojakin on alkanut napsumaan, tällä kaudella 8+5.

Smith Rowe sai saumansa tapaninpäivänä 2020, tarttui siihen ja on yhdeksällä maalillaan Arsenalin paras maalintekijä tämän kauden Valioliigassa. Englantilainen kääntyy sähäkästi, viihtyy linjojen väleissä, prässää armottomasti ja ajoittaa liikkeensä rankkarialueelle täsmällisesti.

Periksiantamaton Tierney on ollut Arsenalin parhaita suorittajia jo parin kauden ajan. Jatkuvat vammat ovat kuitenkin syöneet skottia. Terävästi spurttaavan laitapakin pelityyli ei ole kaikkein taloudellisin, mutta hän on itsekin todennut, ettei osaa pelata muuten kuin kaasu pohjassa.

Kovien paineiden saattelemana Brightonista naarattu White on muodostanut erinomaisesti toisiaan täydentävän toppariparin Gabriel Magalhaesin kanssa. Englantilainen on toisinaan ongelmissa puolustussuuntaan, mutta on nostanut alakerran pallollisen tekemisen tasoa merkittävästi.

Viisikon yllättävin onnistuja on ollut Ramsdale. Sheffield Unitedista hankitun maalivahdin oletettiin olevan ykkösveskari vasta tulevaisuudessa. Stokelainen on kuitenkin ryövännyt Bernd Lenon tontin vahvoilla otteillaan ja kiilannut sarjan maalivahtieliittiin. 22 Valioliigapelin saldo on vahva: 11 nollapeliä ja 20 päästettyä maalia.

Petollinen tulevaisuuspuhe

Yksittäisten pelaajien, etenkin nuorten pyörittely on aina kiinnostavaa – aiempien tai nykyisten. Arsenalin brittiviisikoita on kuitenkin kiinnostavampaa on pohtia tulevaisuuspuheen näkökulmasta.

Miksi ”The British Core” ei yltänyt odotuksiin? Osa kaatui loukkaantumisiin, muutamalla ei yksinkertaisesti riittänyt.

Nykyinen brittiviisikko on kymmenvuoden takaista lahjakkaampi ja potentiaalisempi. Heidänkään nousustaan aivan absoluuttiselle huipulle ei kuitenkaan ole takeita. Tai takeita ei ole siitä, että se tapahtuisi välttämättä Arsenalissa.

Esimerkiksi Saka ja Smith Rowe ovat pelanneet tasaisen korkealla tasolla pelistä toiseen. Jos Arsenal haluaa näiden nuorten mukana pompata kirkkaimmalle huipulle, tarvitaan heiltä vielä napsu ylöspäin. Kevin De Bruynen ja Mohamed Salahin tasolle, ainakin lähelle sitä. Se on paljon pyydetty.

Esimerkiksi Ross Barkley säväytti aikanaan nuorena Evertonissa ja näytti olevan matkalla sarjan kirkkaimpien tähtien joukkoon, mutta haahuilee nyt 28-vuotiaana syvällä Chelsean vaihtopenkillä.

Arsenal on rakentanut muutenkin kirkasta tulevaisuutta. Ryhmän 24,5 vuoden keski-ikä on Valioliigan nuorin. Joukkue 2,5 vuotta Man Cityn porukkaa nuorempi. Brittien ohella Martin Ödegaardin, 23, Gabrielin, 24, ja Gabriel Martinellin, 20, varaan on hyvä rakentaa.

Englantilaisnuorukainen, etenkin oma kasvatti, herättää silti tuontipelaajia enemmän innostusta. Nuoria myös helposti arvotetaan potentiaalin ja huipputason perusteella. Kehitystä pidetään vääjäämättömänä. Se on kannattajan näkökulmasta inhimillistä, mutta usein harhaanjohtavaa.

Ehkä Arsenal on oppinut 10 vuoden takaisesta. Seura ei ole julkisesti ladannut paineita kirkkaasta tulevaisuudesta tiettyjen nuorukaisten harteille.

Voi olla, että viestinnän ja yhteisön puhuttelun hallitsevalla Mikel Artetallakin on ollut pelisilmää ylenpalttisen tulevaisuuspuheen kanssa.

Baski edusti Gunnersia pelaajana vuodet 2011–2016 ja todisti aitiopaikalta ”The British Coren” uhoa ja tuhoa.

Jaakko Tiira

Vapaa toimittaja. Aina äänessä brittifutiksesta, välillä myös salibandysta. Oululainen Helsingissä, joka on viettänyt myös vuoden Salfordissa ja lukuisia reissuja Pohjois-Lontoossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button