fbpx
ArtikkelitMuut sarjat

Haastattelu: 10 000 katsojaa viidennellä sarjaportaalla – miksi Englannin alasarjajalkapallo voi paremmin kuin koskaan?

Pauli Loukola haastatteli Non-League jalkapallon asiantuntijaa Chris Prattia alasarjojen ennennäkemättömästä suosiosta Englannissa.

Maine Road FC:n ruosteisten porttien ulkopuolella kiemurtelee sadan metrin jono. Käteismaksulla sisään pääsee nopeammin. Kortinlukija hakee yhteyttä aina parinkymmenen sekunnin ajan, joten siinä kestää.

Kentän ulkopuolella on betonikenttä. Kentän takana olevasta toimistosta kuluu jonkinlaista kuulutusta, mutta äänestä ei saa mitään selvää. Musiikkia ei edes kannata yrittää soittaa. Olosuhteet täällä Manchester Cityn synnyinalueella Etelä-Manchesterissa ovat suoraan sanoen surkeat.

Ei sitä North West Counties Premier Division South, eli 10. korkeimman alueellisen sarjaportaan seuralta juuri enempää voi odottaa. Tämä on Englannissa alin ”puoliammattilaistason” jalkapallosarja. Luoteis-Englannin alueen sarjassa joukkueet tulevat lähinnä Liverpoolin, Manchesterin ja Pohjois-Walesin alueilta.

Siitäkin huolimatta keväisenä lauantaina paikan päälle ottelua on tullut seuraamaan 940 katsojaa. Toki vierailija West Didsbury & Chorlton AFC vaikuttaa päivän yleisömäärään. Etelä-Manchesterin herruuskamppailua on tullut seuraamaan yli 500 vierasfania.

Englantilainen jalkapallo voi hyvin. Valioliiga vetää ennätysyleisöjä. Samoin Jalkapalloliigan sarjat, eli Mestaruussarja, Ykkösliiga ja Kakkosliiga. Sitä alempana Non-League, eli alasarjat voivat paremmin kuin koskaan.

Soitimme Chris Prattille, ei kuuluisalle Hollywood-näyttelijälle, vaan manchesterilaiselle toimittajalle ja tutkijalle. Hän kirjoittaa muun muassa arvostettuun The Non-League Paperiin ja on palkitun National League Full Time podcastin yksi perustajista. Kysyimme Prattilta yksinkertaisesti, mistä Non-Leaguen suuri suosio johtuu. Vastaus oli yli puolen tunnin pituinen.

Täysammattilaissarja National Leaguessa pelaa jättiseuroja

Pratt viettää suurimman osan työajastaan National League seurojen katsomoissa. National League (5. korkein sarjataso) ja sen alapuolella olevat NL North ja South (6. korkein sarjataso).

– Aivan alkuun jakaisin Non-Leaguen käsitteen kahteen. National Leaguet ovat suurilta osin nykyisin täysin ammattilaissarjoja.  Monet Jalkapalloliigasta haluaisivat vetää National Leaguen mukaan osaksi heidän instituutionsa. National Leaguesta nousee suoraan vain yksi seura Kakkosliigaan (toinen play-offin kautta) – sitä pitäisi ainakin muuttaa. National Leaguessa pelaa fantastisia seuroja.

Stockport County on matkalla kauden päätteeksi kohti Kakkosliigaa. Pratt on seurannut Countya läheltä vuosien ajan ja on todella innoissaan perinneseuran nykymenosta.

 

Perinnettä ja Hollywoodia National Leaguessa (5. sarjaporras)

Stockport County on myynyt Edgeley Parkin tällä kaudella jo muutamaan otteeseen loppuun, eli yli 10 000 katsojaa. Muita mainittavia: sarjan kakkosena taistelevan Ryan Reynoldsin ja Rob McElhenneyn omistaman Wrexhamin katsojakeskiarvo on yli 8 000.

Jatkokarsintapaikoista kilpaileva Notts County on ylittänyt myös 10 000 katsojan määrän kahdesti. Jopa keskikastissa kipuileva, yksi Manchesterin pienistä seuroista, Altrincham, yltää nykyisin yli 2000 katsojan keskiarvoon.

Katsaus vielä kuudennella portaalla oleviin Luoteis-Englannin seuroihin: FA Cupissa viime kaudella menestynyt Chorley sijaitsee Manchesterin pohjoispuolella. Piskuisen paikkakunnan seuran yleisökeskiarvo on noin 1 200. Englannin ja Walesin rajalla sijaitseva, Wrexhamin pahin kilpailija Chester vetää peleihinsä 1 600 yleisökeskiarvon. Yksi sarjan isoimmista on York City, jonka katsojakeskiarvo on lähes 2 900.

Chris Pratt (edessä) viihtyy myös selostuskopissa.

Pratt jakaa yleisömäärien kasvamisen syyt pelillisiin ja ottelutapahtumaan liittyviin.

”National League on yhtä hyvätasoinen kuin Mestaruussarja 15 vuotta sitten”

Pratt väittää, että pelin taso on parantunut huomattavasti viime vuosina Non-Leaguessa. Vastakaikua tähän saa lukea usein Englannin mediasta.

– Jotkut National Leaguen pelaajista ovat Championshipin tasoa. National Leaguen pelaajat ovat fyysisesti aivan timanttisessa kunnossa. Nopeasti tämän huomaa paikan päällä katsomalla vain pelaajien kokoa. Sarja on täynnä atleetteja.

Pratt näkee, että Valioliigan kasvaessa maailman parhaaksi sarjaksi Englannissa on tapahtunut dominoefekti ja laadukkaita pelaajia valuu sarjatasoilta alaspäin. Valioliigan ja Mestaruussarjan ollessa niin globaaleja pelaa Englannin alemmissa sarjoissa varsinkin hyviä brittipelaajia.

– National Leaguen pelaajat harjoittelevat, kuten ammattilaisten pitääkin. Valmennustiimit ovat laajoja, pelaajilla on yksityisiä harjoitusohjelmia ja he noudattavat tiukkoja ravitsemussuunnitelmia. Podcast-kollegani seurasivat juuri Englannin C-maajoukkuetta (koostuu non-league pelaajista), ja he yöpyvät hienossa hotellissa, sekä treenaavat täyden valmennustiimin kanssa todella ammattimaisesti.

Valmennuksen tasosta Pratt haluaa nostaa esille, että National Leaguen seuroissa on valmentajina nykyisin paljon Valioliigan aikaudella pelanneita pelaajia, jotka tuovat ammattimaisen osaamisensa seuroihin. Ennen Valioliigan ja muun muassa Arsene Wengerin tuloa Englantiin maasta tuli hyvin erinäköisiä valmentajia.

– Näit varmaan National League Northissa pelaavan Kidderminster Harriersin melkein päihittävän West Hamin FA Cupissa. Kidderminsterin pelaajat eivät ole ammattilaisia, mutta kaikki taustatyö on ammattilaisten tasoa valmennuksesta skouttaamiseen ja ravitsemukseen.

– Väitän, että National League on yhtä hyvätasoinen kuin Mestaruussarja 15 vuotta sitten. Vastaavasti Mestaruussarja on nykyään parempi kuin Valioliiga 15 vuotta sitten.

Pratt omistaa kausikortin Hyde Unitediin, joka pelaa seitsemänneksi korkeimmalla sarjaportaalla ja on todellinen yhteisöseura 500 katsojakeskiarvolla.

– Edes tällä tasolla ei näy enää pelaajia kittaavan 10 pinttia olutta pelien jälkeen. Sarjan urheilullisuus on yksinkertaisesti niin kovalla tasolla, että siihen ei ole varaa. Tämä liittynee myös osaksi yhteiskunnallista muutosta. Nuoret lädit eivät juo enää niin paljon, vaan yhä useampi viettää aikaansa kuntosalilla.

FC United näyttää mallia 7. sarjaportaalla

Englanti on jaettu seitsemännellä portaalla maantieeteellisesti neljään lohkoon. Pohjoisen lohkossa pelaa muun muassa protestiseura FC United of Manchester, joka on löytänyt tasonsa. Nouseminen vaatisi todennäköisesti lisäinvestointeja.

Tällä kaudella FC Unitedin yleisökeskiarvo on ollut noin 1 600. Sarjan yleisömagneetti on Newcastlen kupeessa sijaitseva South Shields 2 000 katsojakeskiarvolla.

Prattin seura Hyde United pelaa tekonurmella. Tekonurmikentät ovat yleistyneet Englannin alasarjoissa. Neljällä korkeimmalla sarjatasolla ne ovat yhä kokonaan kiellettyjä Englannissa, mutta National Leaguessakin jo muutamalla seuralla on tekonurmi käytössään. Pratt sanoo, että tasaiset alustat ovat omiaan auttamaan myös pelin tason paranemisessa.

– Rakastamme isoja taklauksia tässä maassa. En sano etteikö tekonurmella liukutaklaukset onnistuisi, mutta pelaajat ajautuvat niihin vähemmän 4G-kentillä. Väitän, että tekonurmet ovat oikeastaan parantaneet pelin tasoa Englannissa.

”Piirakat ovat tajuttoman hyviä siellä”

Tekonurmikenttien kautta pääsemme sujuvasti peliä tukeviin asioihin ja itse ottelutapahtumaan. Pratt pitää tekonurmikentissä mullistavana monelle suomalaiselle tuttua asiaa – että seuran kaikki ikäluokat saavat mahdollisuuden harjoitella edustusjoukkueen stadionilla. Tekonurmikentät ovat taloudellisesti huomattavasti kannattavampia seuralle, kuin nurmikentät.

– Tekonurmet takaavat sen, että peli varmasti pelataan. Marras-helmikuun välillä Non-League tasolla joudutaan siirtämään pelejä lyhyellä varoitusajalla sateen runtelevan kentän takia. Tämä on surkeaa varsinkin kannattajille, jotka ovat saattaneet matkustaa satoja kilometrejä turhaan.

Ylivoimaisesti tärkeimpänä vetovoimana Non-Leaguelle Pratt näkee vähemmän yllättäen yhteisöllisyyden. Sen yhteisöllisyyden, mikä voi olla vaikea löytää Valioliigasta. Non-Leaguen pelaajat elävät joka päivä samankaltaisessa yhteiskunnassa kuin katsojat ja pelaajat ovat helpommin lähestyttäviä.

– Non-League on ehdottomasti jonkinlainen vastavoima Valioliigalle.

– Seurat ovat usein yhteisön keskiössä. Stadionit keskellä asuinalueita. Kaikki ovat tapahtumassa yhdessä mukana ja se luo yhteenkuuluvuuden tunteen erinomaisesti.

Pratt kertoo esimerkin Hyde Unitedista, missä pelaajat ja kannattajat osallistuivat yhdessä seuran klubitalon maalaamiseen kesällä. Pratt käy Hyden peleissä yhdessä 13-vuotiaan tyttärensä kanssa ja hänen kausikorttinsa maksaa vain 50 puntaa.

Prett ei suinkaan tiedä laajasti Non-League seurojen yhteisöllisyysmalleista, mutta Non-Leaguen jättiläisestä Stockport Countysta löytyy monia loistoesimerkkejä. Countyn pelaajat vierailevat todella säännöllisesti lähialueen sairaaloissa ja kouluissa.

Edulliset pääsyliput luovat pohjan ottelukokemukselle, mihin suurimmalla osaa yhteisön jäsenistä on varaa. Useissa Non-League katsomoissa on sen lisäksi oluen juonti sallittu katsomoissa ja pienemmillä stadioneilla peliä voi seurata olutjonostakin.

Pratt korostaa ruoan laadun parantuneen monilla stadioneilla. Twitterissä suosittu FootyScran-tili kannustaa kannattajia jakamaan kuvia jalkapallopeleissä syömistään ruoista. Pratt sanoo, että tämäkin paineistaa seuroja panostamaan sapuskaan peleissä. Stockportissakin ajat ovat muuttuneet.

– Piirakat ovat tajuttoman hyviä siellä. Jos halusit piirakan ennen, niin se oli vain mikrossa lämmitetty halpa versio. Nykyisin hinta on vähän kalliimpi, mutta piirakka on tehty lähellä tuotetuista aineksista ja se on pakattu siististi. Ravintolatasoista. Jalkapalloseurat ovat ymmärtäneet, että tälle on markkina olemassa.

Jalkapallopyramidi jatkuu jatkumistaan

Pratt haluaa erottaa National Leaguen portaat (5. ja 6.) alemmista tasoista, koska toiminta muuttuu entistä enemmän puoliammattilaisuudesta amatööriksi sarjatasoja alaspäin kalutessa. Silti vielä Englannin 10. sarjaportaalla pelaajille maksetaan palkkaa ja yleisömäärät saattavat olla neljänumeroisia.

Pratt myöntää, että Stockport Countyn pelaajiin ei enää törmää baarissa pelin jälkeen kannattajien kanssa, paitsi jos on ostanut paikat VIP-tiloista, joissa pelaajat saattavat nauttia kannattajien kanssa oluen pelin jälkeen.

Sen sijaan alemmilla tasoilla tämäkin yhteys tiivistyy. Trafford FC on hyvä esimerkki yhteisöllisestä perheseurasta Old Traffordin alueen lähellä, jossa ei sinällään ole mitään erikoista, mutta sen yhteisöä vaalitaan järjestelmällisesti. Kauden yleisöennätys tähän asti on 744 paikallisvastustaja Ramsbottomia vastaan.

Robbie Savagen Macclesfield hurmaa 9. sarjaportaalla

Trafford FC pelaa Englannin 8. korkeimmalla sarjaportaalla. Tällä tasolla Englanti on jaettu kahdeksaan eri alueeseen. Luoteisessa divisioonassa keskikastissa puurtava Trafford vetää peleihinsä noin 450 silmäparia.

Muita mainitsemisen arvoisia: sarjassa pelaa neljä Suur-Manchesterin seuraa. Liverpoolin kulmalla majaileva, hiljattain Tottenhamin FA Cupissa kohdannut Marine AFC vetää kotipeleihinsä yli 1 100 yleisökeskiarvon.

9. korkeinta sarjaporrasta kutsutaan Luoteis-Englannissa North West Counties Football League Premier Division nimellä. Alueellisia sarjoja on Englannissa lukemattomia tällä tasolla. Katsojakeskiarvoista on vaikeampi löytää virallista dataa.

Sarjaa johtaa Robbie Savagen omistama uusioseura Macclesfield. Seura on onnistunut luomaan buumin Chesireen. Kauden paikalliskamppailussa Congletonia vastaan paikalle änkesi yli 3 200 katsojaa. Huliganismi nosti ottelussa valitettavasti päätään ja sen jälkiseurauksena tehtiin useita pidätyksiä. Macc on myynyt lähes jokaiseen kotipeliinsä yli 1 000 lippua.

– Yksi hieno esimerkki Suur-Manchesterin alueella toimivasta pienestä seurasta on Radcliffe Borough. Se on tuonut juniorinsa lähemmäs edustusta. Seura on rakennuttanut useita pieniä kenttiä stadioninsa viereen junioripelaajia varten. Se on siten kuin mini-mini-mini versio Manchester Citystä, Pratt naurahtaa.

Takaisin jutun alun West Didsbury & Chorltoniin ja Luoteis-Englannin 10. sarjaportaalle. Pratt ylistää yhteisöhenkeä hipsteriseura Westissä. Seura toimii lukuisten paikallisten yritysten kanssa ja myy muun muassa paikallisen alueen oluita sekä piiraita.

Bury tekee paluuta 10. sarjaportaalla 

Tämä taso on jaettu vielä pienellä alueella kahtia. Kuten mainittu West on vetänyt peleihinsä säännöllisesti yli 500 yleisön. Viikolla West varmisti sarjavoiton vieraspelissään ja palaa siis kotikentälleen mestarina. Alasarjojen tiivis ottelutahti on myös hyvä muistaa: West on pelannut kaudella jo 50 kilpailullista ottelua.

Sarjakauden viimeisessä kotipelissään Brookburn Road myy loppuun ensimmäistä kertaa historiassaan, eli 1 200 katsojaa.

Pohjoisessa liigassa uusioseura Bury AFC on porskuttanut vieläkin vakuuttavammin. Se voitti sarjansa vakuuttavasti ja juhlisti sitä yli 1 800 katsojan edessä. Muista seuroista Westin sarjan erikoisjoukkue on Isle of Man FC. Saarelaisten yleisökeskiarvo on ollut kiitettävästi yli 1 000 koko kauden ajan.

Alasarjat voivat hyvin Englannissa.

Pauli Loukola

Manchesterin kirjeenvaihtaja. Entinen non-league tason jyrä. Kulttuuria ja brittifutiksen tapahtumia paikan päältä Karhun tennarit jalassa brittikasuaalien joukossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button