fbpx
Valioliiga

Täydellisen pilkun salat ja kyseenalaiset ”koiruudet” — mitä opimme Valioliigan rangaistuspotkuista?

Eetu Ikola analysoi Ivan Toneyn täydelliseksi hiottua rangaistuspotkurutiinia ja Virgil van Dijkin kiisteltyä pilkuntamppausta.

Rangaistuspotkujen laukominen korkealla onnistumisprosentilla käy monin eri tavoin.

Siinä missä Tottenham-tähti Harry Kane upottaa pallon ohjuksen tavoin verkon perukoille, syöttää Chelsean keskikenttämies Jorginho sen loikkien sisään.

Brentfordin maalitykki Ivan Toney on kuitenkin noussut jälleen kerran parrasvaloihin hänen omintakeisen rangaistuspotkutyylinsä ansiosta.

Toney on laukonut Brentfordin paidassa 20 rangaistuspotkua, joista kaikki 20 ovat menneet maaliin.

Täydellinen saldo, siis, joka sai jatkoa viime viikon ottelussa Brightonia vastaan.

Miten Toney tässä onnistuu?

Keskiviikon ottelu Liverpoolin ja West Hamin välillä todisti, että vastustajat tekevät usein kaikkensa vaikeuttaakseen rankkarivetäjän tehtävää.

Virgil van Dijkilla oli näppinsä pelissä, kun Jarred Bowen epäonnistui pilkulta. Liverpool-puolustaja tallasi rangaistuspilkkua tehdäkseen laukaisualustasta epätasaisen.

Pitäisikö van Dijkin teosta puhua konnuutena vai nerokkuutena? Kieltääkö sääntökirja vastaavanlaiset viheliäisyydet? Miten Toney ja Brentford suojautuvat samanlaisilta häiriöiltä?

Tässä artikkelissa perehdymme syvemmin siihen, mitä kulunut Valioliiga-viikko on opettanut meille rangastuspotkuista Toneyn virheettömän rutiinin sekä van Dijkin taktisen tallaamisen kautta.

Rangaistuspotkut ovat tiimityötä

Lähdetään liikkeelle Toneyn rangaistuspotkuista.

Toney upotti kuluvan Valioliiga-kauden seitsemännen ja kahdeksannen maalinsa viikko sitten perjantaina Brightonia vastaan.

Komeaa kantapääsivallusta seurasi ovela rangaistuspotku, jonka läpikäynti sisältää useamman tärkeän vaiheen.

26-vuotias Toney on epäonnistunut ammattilaisurallaan vain kertaalleen pilkulta.

Tämä epäonnistuminen nähtiin neljä vuotta sitten, kun Toney pelasi vielä Ykkösliigaa Peterborough Unitedissa. Se sai hänet myös muuttamaan tekniikkaansa merkittävällä tavalla.

Siirryttyään Brentfordiin, on Toney tehnyt räjähdysmäisen nousun urallaan ja luonut itselleen pettämättömän rangaistuspotkutyylin.

Ensimmäinen huomio Toneyn nykyisissä rangaistuspotkuissa kiinnittyy hetkeen, jolloin erotuomari viheltää pelin poikki.

Samalla sekunnilla Brentfordin pelaajat ottavat ripeästi roolia suojellakseen Toneya päälle käyvistä vastustajista.

Toney saa joukkuetovereidensa avulla valmistautua rauhassa rangaistuspotkuunsa.

Samanlaista tukea olisi kaivannut West Hamin tähtihyökkääjä Bowen keskiviikkona.

Joe Gomezin kaadettua englantilaislaiturin boksin sisällä, alkoi tuomari tarkastelemaan mahdollista rangaistuspotkua VAR:lta.

Samaan aikaan Virgil van Dijk asteli huomaamattomasti rankkaritäplälle ja talloi nurmen epätasaiseksi.

Sääntökirjan mukaan pelaaja, joka ”tekee luvattomia merkkejä pelikentällä”, on syyllistynyt epäurheilijamaiseen käytökseen, minkä seurauksena häntä pitäisi varoittaa.

Van Dijk ja monet muut samaa temppua käyttäneet pelaajat selviävät tilanteesta kuitenkin useimmiten ilman keltaista korttia, sillä VAR-tarkastukset ja muut häiriötekijät ohjaavat tuomarin huomion muualle.

VAR-tarkastuksen jälkeen Bowen astuu viimein pallon taakse. Van Dijk ja maalivahti Alisson eivät kuitenkaan anna hänelle työrauhaa, vaan jatkavat häiritsemistä valittamalla tuomarille pallon sijoituksesta.

Tuomari käy tarkastamassa, että aivan rangaistuspilkun oikeaan laitaan asetettu pallo (eli vastakkaiselle puolelle van Dijkin turmelemasta puolesta) on kohdillaan.

Tämän jälkeen van Dijk jatkaa nalkuttamista Bowenin takana, mikä vaikuttaa hyökkääjän keskittymiseen ja laukaus on täten heikko.

Bowen, joka pitää katseensa koko ajan pallossa, ei huomaa Alissonin aikaista liikettä kohti oikean kätensä alakulmaa. Alisson torjuu pilkun.

Liverpoolin tekemä tiimityö Bowenin häiritsemisessä oli tilanteessa tehokkaampaa kuin se, miten West Hamin pelaajat pyrkivät suojelemaan Bowenia.

Kun rangaistuspotkun laukaisemiseen valmistautuu koko joukkueen voimin, on lopputulos useimmiten suotuisampi.

Mutta kun tuomari antaa vetäjälle luvan laukoa, siirtyy vastuu täysin hänen harteilleen. 

“Ajattelen olevani rannalla siemailemassa cocktailia”

Data kertoo, että pelaaja onnistuu rangaistuspotkussaan todennäköisemmin silloin, kun hän ottaa hetken itselleen tuomarin vihellettyä pilliin.

Jalkapalloilijat, joilla kestää alle 0,2 sekuntia (silmänräpäyksen verran) reagoida erotuomarin vihellykseen, tekevät maalin vain noin 57 prosentin varmuudella.

Pelaajat, jotka valmistautuvat laukaukseen edes kokonaisen sekunnin verran, tekevät maalin keskimäärin yli 80 prosentin varmuudella.

Odottelusta on muodostunut viimeisen vuoden aikana varsin laaja trendi, jota myös Ivan Toney noudattaa.

Brightonia vastaan Toney oli paikallaan jopa kuusi sekuntia ennen liikkeellelähtöä.

– (Ennen laukausta) pidän itseni rauhallisena. Ajattelen esimerkiksi olevani rannalla siemailemassa cocktailia, kertoi Toney Sky Sportsille ottelun jälkeen.

“Cocktailin juotuaan” hän lähtee liikkeelle, mutta ottaa tavallista lyhyemmän vauhdin ennen vetoa.

Tämä on välttämättömyys johtuen hänen valitsemastaan potkutavasta.

Maalivahti päättää minne Toney tähtää

Ben Lyttleton on vuonna 2014 ilmestyneen Twelve Yards: The Art and Psychology of the Perfect Penalty Kick -kirjan kirjoittaja.

Hänen mukaansa rangaistuspotkuja on kahdenlaisia: maalivahdista riippuvaisia ja maalivahdista riippumattomia.

Toneyn pilkut lukeutuvat ensimmäiseen, Bowenin jälkimmäiseen. Ensimmäinen on tavoista myös paljon vaativampi.

Kuten Jorginhon paremmin tunnettujen hyppypilkkujen kohdalla, perustuvat Toneyn rangaistuspotkut maalivahdin liikkeeseen.

Toney laukoo siis siihen kulmaan, minne maalivahti ei näytä aavistavan.

– En ole edes varma minne ammun ennen kuin osun palloon, sanoo Toney itse.

Tietääkseen maalivahdin aikeet, on Toneyn kuitenkin pidettävä katse tiukasti maalivahdissa. Maalivahti harvoin paljastaa aikeitaan ennen kuin laukoja lataa jo palloa.

Hidastukset Toneyn pilkusta Brightonia vastaan näyttävät hyvin, miten Toneyn katse ei kertaakaan siirry pois maalivahti Robert Sanchezista.

Laukaisupaikan hän päättää aivan viime hetkellä.

Mutta kuten mainittu, on tavallista lyhyempi vauhdinotto tästä syystä välttämättömyys.

Vauhti on kahden askeleen mittainen. Riski huonosta osumasta palloon nousisi merkittävästi, jos vauhti olisi yhtään pidempi ja katse tulisi yhä pitää maalivahdissa.

Toney on kuitenkin yltänyt hyvin pitkälti täydellisyyteen tämänhetkisillä rangaistuspotkuillaan.

Joukkuetovereiden apu, maltti ja keskittyminen ennen kontrolloitua juoksua, tarkka arvio maalivahdin aikeista sekä virheetön osuma palloon oikealla voimalla takaavat yhdessä pysäyttämättömän rangaistuspotkun.

– Olen sanonut sen monta kertaa ennenkin, että mitä enemmän rankkareita hän laukoo, sitä lähemmäs pääsemme totuutta siitä, että hän on maailman paras rankkarivetäjä, sanoi Brentfordin päävalmentaja Thomas Frank viime kaudella.

– Sanokaa yksi pelaaja, joka on tehnyt 16 peräkkäisestä pilkusta maalin. Se ei ole (Lionel) Messi. Se ei ole (Cristiano) Ronaldo.

Olisi ihme, jos Englannin maajoukkuedebyyttiä odotteleva Toney ei olisi jo pelkkien rangaistuspotkujensa ansiosta mukana Gareth Southgaten MM-kisamiehistössä.

Lähteet: Sky Sports, The Athletic, Inner Drive -blogi, Geir Jordet (Twitter)

Eetu Ikola

Derbyn kirjeenvaihtaja. Nuori, mutta runsaan kokemuksen omaava reportteri ja somemestari opiskelee Keski-Englannissa jalkapallotoimittajan tutkintoa. Kokemuksia, haastatteluita ja elämää paikan päältä.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button