fbpx
Artikkelit

God Save the King – nämä brittiseurat ovat vahviten monarkiaan kallellaan

FA ei halunnut ottaa riskiä, jalkapallo hukkasi mahdollisuuden kunnioittaa edesmennyttä kuningatarta kauniilla tavalla, kirjoittaa Pauli Loukola.

MANCHESTER, ENGLANTI.

Muistan hyvin Burnleyn ja Manchester Unitedin välisen ottelun huhtikuussa 2017. Englannissa juhlistettiin kansallispyhimys Georgen päivää. Junassa joukko korkokengistä permanentteihin laittaantuneita rouvia juhlisti Englantia nauttien lasillisen kuohuviiniä.

Turf Moorilla Burnleyn kannattajat yltyivät laulamaan God Save the Queeniä pelin aikana. Pienen ja yhteisöllisen kaupungin asukkaat ovat ylpeitä englantilaisuudestaan. Manchester Unitedin kannattajapäädyn vastaus oli silloin mielenkiintoinen: ”Once more than England, world champions twice”, United pääty lauloi.

Englantilaisten suhde monarkiaan voi olla hyvin arka keskustelunaihe. Englanti on tunnetusti hyvin perinteisiin ja vanhoillisuuteen nojaava maa. Sen todistaa nopeasti kukin saarilla matkustava kylmistä ja kuumista vesihanoista pubeissa tai pilleihinsä junalaitureilla viheltävistä konduktööreistä.

Kuningatar Elisabet toisen kuolema 96 vuoden iässä käynnisti täällä Englannissa tapahtumasarjan, joka muistuttaa taas Englannissa asuvia kuningasperheen syvästä vaikutuksesta saarivaltakunnassa, sen kunniakkaista perinteistä ja sulasta absurdiuudesta. Kenties maailman tunnetuimman henkilön kuolemaan on Englannissa valmistauduttu monella tapaa jo kymmenien vuosien ajan.

Eri operaatiot laitettiin käytäntöön, kun uutinen kuningattaren kuolemasta vahvistui: BBC:n kaikki ohjelmat peruutettiin jatkuvan uutisoinnin alta pois, eri mediatalot saivat julkaista kilpaa valmiiksi kirjoittamansa artikkelit, kaupunkien mainosvalotaulut vaihtuivat hetkessä muistamaan edesmennyttä kuningatarta.

Englanti on jakautunut suhteessa kuningasperheeseenkin. Tuhannet matkustivat lauantaina Lontooseen todistamaan Charles kolmannen julistamista kuninkaaksi. Toimistossa useimmille brittikollegoilleni uutinen ei hetkauttanut elämää juurikaan. Hyvä- ja pahatahtoisillekin sosiaalisen median meemeille naureskeltiin läpi perjantain.

Statistan tuoreen tutkimuksen mukaan monarkian kannattaminen on ikäkysymys. Yli 65-vuotiaista briteistä 77 prosenttia kannattaa monarkiaa. Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sitä todennäköisemmin britit vastustavat monarkiaa. 18-24-vuotiaista vain 31 prosenttia kannattaa monarkiaa mieluummin kuin tasavaltaa.

Toisille kuningasperhe on valtava juttu. Glasgow Rangersin kannattaja kuvattiin hänen jättäessään muistoplakaatin kuningattarelle Ibrox stadionin ulkopuolella. Musta teippinauha Londsdale-puseronsa hihassaan mies vielä kumarsi kuningattaren kuvalle. Eri Iso-Britannian jalkapalloseurojen kannattajayhteisöissä on siis tunnistettavissa huomattavia eroja suhteessa monarkiaan.

Mistä löytyvät Iso-Britannian vahvimmin monarkiaan kallellaan olevat kannattajat? Minkä seurojen kannattajissa kruunusta ei puolestaan pidetä?

Estikö luokkayhteiskunta-ajattelu Valioliiga-kierroksen pelaamisen?

Krikettiä ja rugbya pelattiin kuningattaren menehtymisen jälkeisenä lauantaina. Kaikki jalkapallo puolestaan Valioliigasta, Skotlannin divareihin ja jopa lasten peleihin peruutettiin. Päätös oli Englannin jalkapalloliiton eli FA:n.

Viralliseksi syyksi tälle ilmoitettiin kunnioitus kuningatar Elisabetia kohtaan. Todellisuudessa jalkapallon vastuu maan kansallislajina on vielä krikettiä ja rugbyä isompi. Erityisesti Valioliigan kansainvälinen näkyvyys on valtava. Jalkapallon pelaaminen niin pian kuningattaren menehtymisen jälkeen olisi voittanut näyttäytyä epäkunnioitettavana. Kentän tapahtumat olisivat voineet viedä huomion kuningattarelta.

Todellisuudessa myös jalkapallofanien potentiaalinen epäloukkaava käytös nähtiin riskinä. Jalkapallokannattajiin ei luoteta samalla tavoin kuin keskiluokkaisiin kriketti- ja rugbyfaneihin. Jalkapallokannattaminen on yhä työväenluokan hommaa, vaikka peleissä käy nykyään tietysti ihmisiä kaikista yhteiskunnan kulmista. Emme saa koskaan tietää olisivatko jalkapallokannattajat osanneet osoittaa kunnioituksensa kuningattaren menehtymiselle arvokkaasti. Mahdollisia buuauksia tai rumia protesteja monarkiaa vastaan silti selvästi pelättiin.

Hiljaiset hetket ovat arkipäivää useissa jalkapallo-otteluissa nykyisin ja lähes aina ne sujuvat mallikkaasti. Sanottava on, että englantilaiset ovat mestareita kunnioitettavissa eleissä ja muistopuheissa. Jalkapallosarjat menettivät mahdollisuuden tyylikkäisiin jäähyväisiin.

Rangersin johdolla monarkian ylistystä

West Hamin kannattajat ehtivät osoittaa kunnioituksensa torstaina vain tunteja kuningattaren menehtymisen jälkeen. Hammers-kannattajat yhtyivät spontaanisti maan kansallishymnin laulamiseen Eurooppa liigan ottelussa Steaua Bucharestia vastaan.

Itä-Lontoosta Stratfordiin muuttanut West Ham on ehdottomasti yksi Englannin patrioottisimmista seuroista. Seuralla on ollut vahvat linkit Englannin maajoukkueeseen. West Hamin Bobby Moore muistetaan aina ensimmäisenä ja tähän asti ainoana Englannin maajoukkueen kapteenina, joka on nostanut maailmanmestaruuspokaalin. West Hamin hyökkääjä Geoff Hurst muistetaan ikuisesti hänen hattutempustaan loppuottelussa. Keskikentän energinen Martin Peters täytti Hammersin Holy Trinityn Englannin maajoukkueessa, kun ”West Ham voitti Englannille maailmanmestaruuden” vuonna 1966.

Mikä sitten oli kuningattaren oma suosikkiseura? Arsenal on ainoa joukkue, joka kutsuttiin Buckingham Palaceen kunniavierailulle kuningatar Elisabetin aikakaudella. Kuningattaren oli määrä vihkiä Emirates Stadium vuonna 2006, mutta se ei toteutunut, joten Elisabet toinen kutsui pelaajat palatsiinsa vuotta myöhemmin.

West Ham on toinen seura, joka yhdistettiin vahvasti kuningattaren suosikkeihin. Hän halusi pysyä visusti puolueettomana julkisesti, mutta West Hamin ja Arsenalin kannattajat ottivat kuningattaren osakseen yhtenä merkittävänä kannattajana.

Uusi kuningas Charles on avoimesti Burnleyn kannattaja. Hän on sanonut haastattelussa haluamansa tukea Burnleytä, joka on kokenut vaikeuksia kaupunkina erityisesti toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen. Burnley myönsi tulevalla kuninkaalle VIP kausikortin vuonna 2012.

Isoista Englannin seuroista Chelsea ja Leeds United ovat tunnetusti kannattajayhteisöiltään myönteisiä monarkiaa kohtaan.

Chelsealla on ollut jo vuosikymmenien ajan erityinen suhde Glasgow Rangersin kannattajien kanssa. Samat värit, samankaltaiset seuralogot ja merkittävät pelaajat, jotka pelasivat 60-luvulla molemmissa seuroissa. Chelsean ydinkannattajissa on ollut aikojen saatossa paljon eläköityneitä sotilaita, joiden toimipiste oli Stamford Bridgen lähellä. Äärioikeiston nousu 70-luvun lopulla veti monia unionisteja yhteen, joihin kuului merkittävä joukko Chelsean kannattajia – tämä on synnyttänyt vahvan mielikuvan, että Chelsean ydinkannattajissa on paljon monarkiaa tukevia lojalisteja.

Leeds on toinen iso seura, jonka otteluissa näkyy usein Englannin lippuja, ja osissa niissä myös Rangers FC:n logo. Loyalist-termillä itseään kuvaavat ovat nationalisteja, jotka ajavat Yhdistynyttä Kuningaskuntaa. Modernit lojalistit vastustavat yhdistynyttä Irlantia ja ovat siten nykyisen Iso-Britannian puolella.

Näiden lisäksi ainakin Wolverhampton Wanderers, Burnley, QPR, Millwall ja Portsmouth nousevat usein keskusteluissa esille kannatukseltaan vahvasti monarkiaan nojaavina seuroina. Isänmaalaiset kannattajat eivät piilottele Englannin lippuja peleissään.

Tarkempaa syynäystä varten, miksi tietyt joukkueet ja alueet puoltavat monarkiaa enemmän kuin toiset, vaatisi Englannin historian ja politiikan tutkinnon tai vastaavan. Vieläkin syväluotaavampi tutkimus aiheeseen olisi mielenkiintoinen ja lukijoiden kokemukset sekä tietämys otetaan kiitollisena vastaan.

Pelkäsikö Valioliiga Liverpoolin kannattajien reaktioita?

Data ja tuoreimmat tutkimukset osoittavat Englannissa, että monarkian suosio on korkeimmillaan maaseudulla ja pienissä kylissä. Etelä-Englannissa monarkiaan suhtaudutaan myönteisemmin kuin pohjoisessa.

UnHerd julkaisija tuotti vuonna 2019 alueellisen tutkimuksen monarkian suosiosta. Vain kolmessa vaalipiirissä kannatettiin tasavaltaisuutta monarkian sijaan: Liverpool Riverside, Manchester Central ja Glasgow Central.

Liverpool on jalkapallopiireissäkin selkeästi äänekkäin monarkian vastustaja. Suuri osa Liverpoolin kannattajia buuasi kansallislaululle toukokuun FA Cupin finaalissa. Tästä nousi etusivun uutiskohu Englannissa. Syyt tähän ovat moninaiset. Ne juontavat juurensa 1980-luvulle, kun konservatiivihallitus pyrki ajamaan Liverpoolin kaupungin hallittuun taantumaan.

Scouse not English ilmiö on havaittavissa Goodison Parkillakin. Liverpoolissa on vankka mielipide, että Iso-Britannian maan johto ei tue kaupunkia, josta esimerkiksi nälänhätä ja lisääntyneet ruokapankit ovat Livepoolissa seuraus.

Manchesterissa ilmiö ei ole yhtä selkeästi havaittavissa kuin Liverpoolissa, mutta myös Luoteis-Englannin jättikaupunki on luonteeltaan sosialistinen. Republic of Mancuniaksi usein kaupunkiaan kutsuvat paikalliset äänestävät poliittisesti työvänluokan puoluetta, mutta äänekkääseen monarkian vastustamiseen olen törmännyt vain harvoin.

Iltana jolloin kuningatar menehtyi Manchester United pelasi Real Sociedadia vastaan Eurooppa liigassa. Reaktio menehtymiselle oli minimaalinen, mutta kunnioittava. Minuutin hiljainen hetki toteutui Old Traffordilla kunniakkaasti ilman häiriöitä. Irlantilaiset sukujuuret omaava tuttuni ei kestänyt hiljaista hetkeä, joten hän päätti odottaa ottelun alkamiseen asti Old Traffordin sisätunneleissa odottaen hiljaisen hetken päättymistä ja liittyi vasta sen jälkeen seuraamaan peliä.

Stretford End viritteli muutamaan otteeseen ”Argentina” huutoja Lisandro Martinezille, jotka olivat illan kontekstissa jokseenkin uhmakkaita monarkiaa vastaan. Iso-Britannia soti Argentiina vastaan Falklandsin sodassa vuonna 1982, jonka jälkeen maiden välit ovat olleet jalkapallokentilläkin kuumat.

Glasgow on oma lukunsa suhteessa monarkiaan, eikä se ole aina kovin tervettä. Rangers on ulospäin katsottuna selkeästi Iso-Britannian myönteisimmin monarkiaan nojaava seura. Rangers on protestanttien seura. Kotijoukkueen pukukopissa on seinällä taulu kuningatar Elisabet toisesta. Se kertonee kaiken oleellisen Rangersin suhtautumisesta monarkiaan

Glasgow’n irlantilaisella puolella tilanne on täysin päinvastainen. Historian saatossa Iso-Britannia on sortanut Irlantia, mikä muistetaan yhä esimerkiksi Celtic Parkilla. Jos Rangers on päivittänyt sosiaalisessa mediassa seuran logonsa Valioliigan seurojen tapaan mustavalkoiseksi, niin Celticin on pysynyt hohtavan vihreävalkoisena. Muutenkin Celtic on pitänyt viestintänsä minimalistina, mikä lienee paras lähestymistapa seuran kannalta.

Lähteet: Statista, Metro, UnHeard

Pauli Loukola

Manchesterin kirjeenvaihtaja. Entinen non-league tason jyrä. Kulttuuria ja brittifutiksen tapahtumia paikan päältä Karhun tennarit jalassa brittikasuaalien joukossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button