Muut sarjatUutiset

Gary Nevillen alasarjaseura matkalla Kakkosliigaan – tähtipelaajalle 4500 euroa viikossa

Pauli Loukola vieraili Salford Cityn pelissä.

Kävin Salford Cityn pelissä ensimmäistä kertaa kaudella 2015-16. Seitsemänneksi korkeimman sarjatason kamppailussa katsoin peliä kavereideni kanssa mutaisella nummella metallipuomiin nojaillen. Seuran omistajista Gary Neville, Ryan Giggs, Nicky Butt ja Paul Scholes seisoskelivat takanamme naureskellen mustat huput päässään. Kukaan noin 800 kannattajasta ei häirinnyt legendoja pelin aikana.

Viimeksi kävin entisellä Moor Lanella, nykyisellä Peninsula Stadiumilla lauantaina. National Leaguessa, eli Englannin viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaava Salford City kaatoi FA Trophyn pelissä lontoolaisen Dagenham & Redbridgen. Yli 5 000 silmäparia vetävän uuden stadionin komeuden kruunaa seuralogon muotoiset valonheittimet.

Salford City on Englannin alasarjafutiksen ystäville kuuma peruna. Onko seura hyvä vai paha?

The Ammies. Aikaisemmin Salford Amateurs nimellä tunnettu seura on ravistuttanut perinteistä englantilaista puoliammattilaisjalkapalloa ja myöhemmin jopa ammattilaispeliä. Salford City on uusi, äänekäs pyrkyri Suur-Manchesterin jalkapallokartalla. Suurin kritiikki kohdistuu luonnollisesti seuran omistaviin Class of 92’n jäseniin (aiemmin lueteltujen lisäksi Phil Neville) sekä indonesialaismiljonääri Peter Limiin, joka omistaa puolet seurasta.

Myös espanjalaisen Valencian omistava mies on Gary Nevillen liikekumppani, joka rahoittaa Salford Cityn lisäksi Nevillen rakennusbisneksiä Manchesterissa.

Sisäänkäyntiportti stadionille on hyvin samanlainen kuin kolme vuotta sitten. Jopa uusilla stadioneilla Englannissa portit ovat ahtaita ja pyörivät samaan suuntaan kuin aina ennenkin. Pääsymaksu on aikuisille 10 puntaa ja opiskelijalle vain vitosen.

Porteista sisään astellessa asetelma muuttuu. Uusi stadion on katettu kaikilta sivuilta ja pääsivuilla on istumapaikat sekä aitioita lasi-ikkunoiden takana, joissa tarjoillaan kolmen ruokalajin lounaita valkoisten pöytien ääressä. Urheiluvarustaja KitBagin myyntikoppeja on stadionin takana asvaltilla. Kolme vuotta sitten pikkupojilla oli omat futispelit käynnissä maalin takaisella nurmella…tosin lauantainakin pojat potkivat palloa asvaltilla.

Omistajien tullessa seuraan vanha oranssi peliasu sai väistyä Manchester United -legendoille tutumpaan punaiseen. Paidan niskaa korostavat sanat ”industry” ja ”integrity”, jotka muistuttavat työvänluokkaisen kaupungin teollisesta ja yhtenäisestä kulttuurista.

Huippukunnossa olevalla nurmella pelaa 22 täysammattilaista, eikä pelin tasossa ole valittamista. Pallo kiitää sateisella nurmella todella nopeasti, ja vaikka fyysisyys on suuressa roolissa, on pelaajien pallonkäsittelytaito korkealla tasolla. Alemmissa divisioonissa havaittavaa kulmikkuutta ei esiinny Salfordin illassa.

Shortsit. Jalkapallokatsomoissa näkee aina faneja pelkissä shortseissa, vaikka keskellä tammikuuta. Salfordissa shortseihin varustautuneiden määrä kaduillakin on eksponentaalinen, vaikkapa Manchesterin keskustaan verrattuna. Päädyssä vieressämme seisoo toppatakkiin ja pipoon, mutta collegeshortseihin pukeutunut mies. Kovuutta voi osoittaa monella tavalla.

Moor Lanen päätykatsomo 15.10.2016.
Peninsula Stadiumin päätykatsomo 12.1.2019.

Kentällä kotijoukkue siirtyy johtoon, vaikka vierailija Dag & Red hallitsee. Salfordin kokoonpanossa ei ole enää yhtäkään samaa pelaajaa kuin kolme kautta sitten. Lauantaina debyyttinsä tekee Boltonista lainattu oikea puolustaja Joe Muscatt.

Isoin kohua herättänyt siirto kauden alla oli irlantilaishyökkääjä Adam Rooneyn värvääminen Skotlannin Valioliigan viime kauden kakkosesta Aberdeenista. Punapaitaisen Salfordin numero 9 Rooney ansaitsee Irish Timesin mukaan muhkeaa 4000 punnan, eli 4500 euron viikkopalkkaa. Laajasti uutisoitu palkka on noin tuplasti enemmän kuin Rooney ansaitsi Aberdeenissa. Tämä käynnisti puheet, jonka mukaan Salford City yrittää ”ostaa” paikan jalkapalloliigaan.

Aktiivisin omistajista, Gary Neville puolustautui Twitterissä väittämällä, että Salford ei operoi edes sarjan isoimmalla budjetilla.

”Viisi entistä pelaajaa ovat koonneet investoinnit yhteen osaomistajamme kanssa rakentaaksemme uuden stadionin ja menestyksekkään joukkueen rakastamassamme kaupungissa. Investoimme jalkapalloon ja olemme investoineet miljoonia. Sinä näytät haluavan suljetun sarjan, missä nykyistä tilannetta ei voi haastaa”, Neville hyökkäsi Accringtonin omistaja Andy Holtia kohtaan, joka syytti Nevilleä villin lännen otteista.

Oma mielipiteeni on puolueellinen, koska Salford City oli pitkään paikallisseurani Englannissa. En näe vahvasti panostavia omistajia ollenkaan haitallisena edes neljän korkeimman sarjatason, niin sanotun Football Leaguen, ulkopuolella.

Vaikka Salford on kieltämättä ”ostanut” sarjanousuja, on seuran ajattelutapa kestävä ja pitkäjänteinen. Neville ja kumppanit ovat rakennuttaneet hyvin menestyvän Salford Cityn akatemian sekä naisten joukkueen. Se pitää huolta katsojista halvoilla pääsylipuilla sekä on yksi palanen kehittämässä ympäröivää yhteisöä muun muassa ruokalahjoituksilla. Osassa Salfordia jengikulttuuriongelma on yhä yksi Englannin pahimmista ja ikäviä uutisia saa lukea paikallislehdestä päivittäin.

Ammattilais- ja puoliammattilaisjalkapallon taso on Englannissa maailman laajin. Missään muussa maassa alempien sarjojen peleissä ei käy niin paljon katsojia. Saksa on lähimpänä. Pitkät perinteet ja peleissä käymisen kulttuuri takaavat useiden seurojen olemassaolon. Koventunut kilpailu ja raha vain puskevat pelin tasoa eteenpäin jopa pyramidin alemmilla tasoilla.

Puoliajalla tapaan seurakaupan pitkäaikaisen pomon, vapaaehtoistyöntekijä Tony Sheldonin, joka jutustelee persoonalliseen tyyliinsä asiakkaiden kanssa stadionin takana sijaitsevassa KitBagin sponsoroimassa kioskissa.

”Kerro terveisiä sille suomalaiselle toimittajalle, joka tuli Lontoosta asti tekemään juttua meistä vuosia takaperin”, Sheldon muistaa silloin Urheilusanomille kirjoittaneen Eero Laurilan ja ojentaa seuran pinssejä ja kyniä minulle mukaan.

Iäkäs, huonosti kuuleva Sheldon edustaa ihmisläheisyydellään sitä, mitä ihmiset odottavat Non-League jalkapallolta. Maksukorttikone ei toimi lauantaina, mutta se ei ärsytä Salfordissa yhtä paljon kuin vaikkapa Stamford Bridgellä.

Toisella jaksolla Dag & Red on yhä hallitsevampi joukkue, mutta Graham Alexanderin johtama kotijoukkue puolustaa yhtenäisesti. Siirryimme toisella puoliajalla seuraamaan peliä keskiviivan tuntumaan pääkatsomoon. Katsomossa on lapsia, perheitä ja vanhuksia – isompi haitari erilaisia ihmisiä kuin tyypillisessä 40-60-vuotiaiden miesten valloittamassa Valioliiga-pelissä. Kielenkäyttö on maltillista.

”Kuinka paljon jäljellä, tuomari?” kysyy vierasjoukkueen pelaaja aivan sivurajan lähellä. Kun tuomari ei vastaa, huutaa mies vierestämme:

”30 minuuttia…mulkku!” ja vieressä olevat katsojat röhähtävät nauruun. ”Potkaise sitä, **sipäätä”, mies ohjeistaa Salfordin pelaajaa, kun pallo tulee lähellä samaista vierasjoukkueen pelaajaa seuraavassa tilanteessa.

Törkeydet eivät yllä tässä pelissä normaalille tasolle katsomossa tai kentällä, vaikka tuomari antaa pelata selvästi kovempaa kuin ylemmillä sarjaportailla.

Salford onnistuu naulaamaan pelin toisen puoliajan lopulla. Kentän paras pelaaja on lauantaina debyyttinsä tehnyt FC United of Manchesterista siirtynyt taitava keskikenttäpelaaja 20-vuotias Kieran Glynn.

Salford City kierrätti ottelussa kahdeksaa pelaajaa edellisen lauantain Leyton Orient -liigavoiton jälkeen. Silti leveä materiaali onnistui päihittämään yhden samaisen sarjan kärkiseuroista. Leyton Orient johtaa tällä hetkellä National Leagueta, mutta Salford hengittää heti niskassa ollen hyvin mukana nousukamppailussa Kakkosliigaan.

Seuran toimintatapaa kritisoivat voi ymmärtää, koska neljän sarjatason ulkopuolisissa seuroissa on niin paljon pyyteetöntä työtä tekeviä työn sankareita, jotka ovat nähneet kaiken mutaisilla kentillä. Salford Cityn pikaista nousua ei katsota hyvällä esimerkiksi Trafford FC:n kaltaisissa seuroissa, jossa pelasin viime kaudella.

Pyramidin kahdeksannella portaalla pelaava Trafford FC oli pitkään Salfordin kanssa tasapäisesti kamppaileva seura, mutta ei enää 2014 vuonna tapahtuneen omistajavaihdoksen jälkeen. Salford ja monet muut rikkaat selvästi alempienkin divisioonien seurat maksavat siirtokorvauksia pelaajista, mitä ei ennen tapahtunut. Näin ollen pienet yhteisöseurat kärsivät kilpailusta. Rahaa ei valu niille tarpeeksi, mutta se ei ole Salford Cityn ja kumppaneiden ongelma.

Peli on muuttunut erityisesti korkeimmilla tasoilla, joten ihmiset menevät usein katsomaan ”aitoa” jalkapalloa alempiin tasoihin, eivätkä he halua brittiläiseen tyyliin tinkiä perinteistä.

Omasta mielestäni vahvasti panostavat seurat saavat kulkeutua ylöspäin ja pelin taso sen kuin kehittyy. Olemme kirjoittaneet, miten esimerkiksi kuudennella sarjaportaalla jo puolet seuroista ovat puoliammattilaisia. Taso laajenee, mikä tarkoittaa, että puoliammattilaispeliä joutuu etsimään alemmilta sarjaportailta. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni negatiivinen asia hienosti pärjäävälle ammattilaisbrittifutikselle. Katsojamäärät pysyvät korkeina neljännenkin sarjaportaan ulkopuolella ja intohimoisia ihmisiä lajin parissa riittää.

Mitä tulee Salford Cityyn, niin Kakkosliigan nouseminen olisi kova juttu, mutta silti vain välietappi. Seuran pitkän tähtäimen tavoite on kivuta Mestaruussarjaan asti.

Loukola Trafford FC:n paidassa mankelissa harjoitusottelussa Salford Cityä vastaan.
Aihealueet

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close