Kotimäki: Englannin oikean puolustajan valinnassa on kyse rohkeudesta – Walker vai Trippier vai James vai Alexander-Arnold?

Englannin maajoukkueen uuden sukupolven esiinmarssi oli äärimmäisen lähellä saada kirkkaan kruununsa viime kesän EM-turnauksessa joukkueen taivuttua vasta rangaispotkuilla loppuottelussa Italialle. Wembleyn illan voidaan kuitenkin ennustaa olleen vasta alkusoittoa nykyrungon kunnian vuosille, sillä Three Lions pursuaa nuoria, kiehtovia pelaajia.

Maajoukkueen materiaalin levenemisen yhtenä selkeimmistä osoituksista voidaan pitää oikean laitapuolustajan pelipaikkaa. Harvalla maajoukkueella edes maailman huipulla on heittää neljää tähtikategorian pelaajaa saman pelipaikan valintarulettiin ja tarjota vielä peesaajiksi vähintään toinen mokoma hyviä Valioliiga-tason pelureita.

Kärkinelikonkin takana kurkkii jonossa pelureita, joiden taso riittäisi jo tälläkin hetkellä useiden eurooppalaisten ylemmän keskitason maajoukkueiden avaukseen. Kyle Walker-Peters (25), Tariq Lamptey (21), Max Aarons (22), Aaron Wan-Bissaka (24), James Justin (24) ja Tino Livramento (19) ovat kaikki jo nuoresta iästään huolimatta osoittaneet tasonsa maailman kovimmassa sarjassa.

Heidän näkökulmastaan onkin suorastaan traagista, että maaotteluminuutit voivat kovasta kehityksestä huolimatta jäädä hyvin vähiin jopa koko uran aikajänteellä. Mahtavaa kautta Aston Villassa pelaava Matty Cash teki tilanteesta jo omat johtopäätökset syksyllä hankkimalla äitinsä ja tämän vanhempien kotimaan Puolan passin ja johdattaen välittömästi uuden “kotimaansa” MM-kisoihin.

On tultu pitkä tie siitä, kun Englannin selkeänä (ja melko lailla ainoana) ykkösvaihtoehtona pelasi mm. kolmissa peräkkäisissä arvokisoissa vuosina 2010-14 Glen Johnson.

Hyökkäyskolmanneksen hirmut

Kukaan tuskin voi isommin väittää vastaan, jos nostan Mohamed Salahin lisäksi tämän kauden Valioliigan valovoimaisimmiksi hyökkäyspään pelaajiksi laitapuolustajat Joao Cancelon, Trent Alexander-Arnoldin ja Reece Jamesin. Kolmikon loisto perustuu laitapuolustajan muuttuneeseen rooliin nykyfutiksessa. Trendin mukaisesti he ovat nopeita, räjähtäviä, erinomaisia pelintekijöitä ja ohittajia.

LUE TÄSTÄ: Liverpoolin mullistavat laitapuolustajat ovat välikaistojen valtijoita

ENG laitapuolustajien tilastot 90 minuuttia kohden pääsarjassa kaudella 2021-22.
(suluissa oleva lukema kertoo persentiilin, prosenttipisteen, johon pelaaja sijoittuu sarjansa pelipaikan pelaajien kesken). Data: Statsbomb

Alexander-Arnoldin hyökkäyspään numeroita on toisteltu läpi kauden ihastellen – täysin ansaitusti. Merseysiden miehen hyökkäysten päättämiseen liittyvät numerot ovat sarjan kärkipäätä kaikki pelipaikat mukaan lukien. Reece Jamesin kausi on ollut loukkaantumisten vuoksi rikkonainen, mutta pelatessaan hän on päässyt Alexander-Arnoldin kanssa samalle tasolle, jopa yli! James on ollut tällä kaudella hyvin lähellä koko Valioliigan hyökkäysvoimaisimman puolustajan titteliä.

https://twitter.com/SebWassell/status/1510000423381393408?s=20&t=muV29wWwCNlLdWdzfpOpBw

Alexander-Arnold ja James ovat hyökkäyspään numeroissa aivan omassa luokassaan Walkeriin ja Trippieriin verrattuna. Kuitenkin kokeneempi kaksikko on vienyt leijonanosan maajoukkueen peliajasta. Mitä Gareth Southgate oikein ajattelee?


Hyökkäys vai puolustus?

Alexander-Arnoldin ja Jamesin pelityyli luo valtaisasti mahdollisuuksia. Jalan auki saadessaan molemmat pystyvät ruokkimaan pelaajia boksissa mestarillisilla palloilla. Myös kaukolaukausuhka on iso. Molemmat seikat pakottavat vastustajan puolustuksen reagoimaan, mikä avaa tiloja linjojen väleihin ja taakse. Vauhtikoneet ovat vaikeita puolustettavia myös viimeistä linjaa vastaan tarjoaman pallottoman uhkansa vuoksi. Syvempää keskikentältä lähtevät laitapakkien linjaa repivät juoksut luovat tilaa hyökkääjille ja keskikenttäpelaajille tai vapauttavat heidät itsensä maali- tai maalisyöttöpaikoille.

Kolikon kääntöpuolena ovat tästä hyökkäysinnosta syntyvät tilat heidän selustaansa vastustajan riistäessä nopeasti pallon. Tämä on näkynyt etenkin Liverpoolin otteluissa. Alexander-Arnold on ollut usein vaikeuksissa. Chelsean puolustuspelaaminen on heikentynyt kauden mittaan, mutta tämän ilmiön syyksi sitä ei voi laittaa joukkueen pelatessa wing-backeilla ja täten kolmen topparin alakerralla.

Kyle Walkerin ja Kieran Trippierin ykkösavut ovat puolustuspäässä. Heidän peluuttamisensa kertoo paljon Gareth Southgaten tietynlaisesta pelillisestä konservatiivisuudesta; laitapuolustajan ensisijainen tehtävä on puolustaa, minkä hän on aikanaan suoraan medialle todennutkin. Southgaten Englanti on pelannut suurimman osan viime vuosien otteluistaan neljän alakerralla, mikä on voinut lisätä Southgaten varovaisuutta laitapuolustajien hyökkäysroolin suhteen.

Walker ja Trippier ovat luotettavia, kokeneita pelaajia, jotka pitävät pelaamisensa riskitasot pääosin matalalla. Näin ei ole aina ollut varsinkaan Walkerin kohdalla ja miehen evoluutiolle Pepin koulussa on nostettava hattua; entisestä päättömästä, kehnoja keskityksiä nakelleesta laitakoohottajasta on kasvanut varma ja fiksu positional playn salat erinomaisesti hallitseva puolustaja. Samalla Walkerin vastuu hyökkäysten päättämisessä on pienentynyt Cancelon ollessa ultrahyökkäävä ja Cityn ratkoessa oikean laidan kolmiot monesti ylempien pelaajien voimin. Walker on Pepin henkivakuutus, voimanpesä jota ei vastustajille joskus harvoin aukeavissa nopeissa vastahyökkäyksissä ohiteta.

https://twitter.com/OptaJoe/status/1414523598619004931?s=20&t=MxTPJYtJS914i1Bkj9MtJw

Proaktiivisuus vai konservatiivisuus?

Englannin tulokset ovat olleet viime aikoina hyviä, mikä on osaltaan vaimentanut laitapakkikeskusteluun osallistuvat kriitikot melko nopeasti. Kello kuitenkin käy ja sekä Walker että Trippier täyttävät tänä vuonna 32 vuotta. Lähes vuosikymmenen nuoremmat haastajat hengittävät jo niskaan.

Viimeistään ajan väistämättömyys ajaa Southgaten uudistamaan myös omaa ajatteluaan. Jamesia ja Alexander-Arnoldia ei voi vain vaihtaa konkareiden tilalle päikseen, koska pelityylit ovat kuin yö ja päivä. Southgatelta vaaditaan kokonaisvaltaisempaa kehitystä, pelin jatkuvaa opiskelua.

Jamesin ja Alexander-Arnoldin valtaistuimelle nousu on vääjäämätöntä. Tämä tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Murtautumismallit on hiottava uusiksi. Laita- ja välikaistan täyttö ja yhteistyö hyökkäyskolmanneksella myös. Kenttätasapainoa täytyy miettiä, jotta vastustaja ei rankaise syntyneitä tiloja.

Kaikki nämä ovat täysin ratkaistavissa jo nyt. Englannilla on mm. maailman älykkäin kärkipelaaja Harry Kane, erinomaisia hyökkäyskolmanneksen hahmottajia Mason Mountin ja Bukayo Sakan johdolla ja aivan eliittitason kenttätasapainonvartijat Declan Rice ja Kalvin Phillips. Mikäli Southgate haluaa pitää Kyle Walkerista kiinni, on tämän kanssa mahdollista mahduttaa kentälle joko James tai Alexander-Arnold, jos siirrytään 3-4-3 -ryhmitykseen ja Walker pelaa oikeana laitatopparina.

Nämä seikat huomioon ottaen menestyksestä huolimatta pidän pettymyksenä, että Southgate on valinnut konservatiivisen lähestymistavan pelipaikalle, jonka rikkaudet ovat vertaansa vailla.

Ehkä muutos on tulossa jo pian. Maaliskuun harjoitusmaaotteluihin Southgate valitsi Alexander-Arnoldin ja Jamesin ja kun molemmat jäivät loukkaantumisten vuoksi sivuun tilalle otettiin Tyrick Mitchell ja hyökkäävä Kyle Walker-Peters. Linjanmuutosta voidaan jatkaa kesän Kansojen liigan otteluissa, jossa näemme jo suuntaa sille, lähteekö Southgate tekemään muutosta kohti MM-kisoja. Lähti tai ei, tulemme seuraamaan kiihkeää keskustelua Englannin maajoukkueen avaavasta oikeasta puolustajasta/wing-backista koko tämän vuosikymmenen ajan.