Muut sarjatUutiset

Kasuaaleille alkuperäisyys on kaikki kaikessa – ”Kun alakulttuurista tulee massatuote, on löydettävä nopeasti jotain uutta”

Pauli Loukola jututti neljää todellista jalkapallopukeutumisen ammattilaista. Osa 1/2.

Ilmiö alkoi Liverpoolin ja pian Manchester Unitedin kannattajien toimesta, jotka olivat ensimmäisiä ”kasuaaleja” 70-luvun lopussa. Osittain casual-tyylin vaikutteet lähtivät myös Lontoosta.

”Euroopassa pelaavien seurojen faneilla oli ensimmäinen kosketuspinta nähdä kaikkein uusinta muotia esimerkiksi Italiassa. Pian tyyli levisi kuin virus ympäri maata.”

”Kannattamani Newport County ei ollut pahasti muotia perässä, mutta vähintään pari kuukautta, koska emme päässeet pelaamaan esimerkiksi Evertonia tai Manchester Unitedia vastaan ja siten näkemään miten heidän faninsa pukeutuvat”, kertoo Neal Heard, joka on ”casual”-pukeutumisen piireissä saarivaltakunnan ehdottomasti parhaita asiantuntijoita.

Walesilainen Heard, 48, kutsuu itseään 80-luvun kasuaaliksi ja on parhaiten tunnettu kirjastaan ”Trainers”, joka käsittelee tennareita. Haastattelimme tätä juttua varten rautaisia kasuaalipukeutumisen ammattilaisia. Heardin lisäksi propermag-lehden perustajia Neil Summersia, 46, ja Mark Smithia, 40. Sekä manchesteriläisen kulttiretrokaupan Bags of Flavor perustajaa Richard Gillia, 49.

Nyanssintarkkoja keskusteluita tennarimalleista tai takkien saumoista käydessämme, sai suu auki ihmetellä kuinka intohimoisia herrasmiehet ovat pukeutumisesta. Jalkapallo-otteluun ei voi kunnon kasuaali valua missä vain tuulitakissa.

Kasuaaleista kirjoitetaan wikipediassa alakulttuurina, joka puolestaan liitetään osaksi jalkapallokannattamiskulttuuria. Sen pääpiirteinä kuvaillaan huliganismia sekä kalliisiin designer-merkkivaatteisiin pukeutumista. Tyypillisimpiä merkkejä ovat muun muassa adidas, Stone Island, CP Company, Lacoste, Sergio Tacchini, Fila, Elesse, Fred Perry ja Burberry. Yhtäkkiä jalkapallohuligaanit alkoivat pukeutua ennemmin tennis- tai golfkentältä tutumpaan muotiin.

Kyseiset ja monet muut kasuaalipukeutumisen merkit ovat tällä hetkellä suuressa nosteessa, mikä tekee tyylistä keskustelemisesta entistä mielenkiintoisempaa.

Miehet toivat esille hämmästyttävän monta samaa pointtia koskien kulttuurista olevaa käsitystä valtamediassa. Ensimmäiseksi he halusivat selventää, että kaikki Stone Islandin takkiin pukeutuvat eivät ole jalkapallohuligaaneja tai välttämättä edes koko pelistä kiinnostuneita.

”Elin hip hop kulttuuria, sitten teknoa ja taas uudestaan hip hopia, enkä ole koskaan ollut niin kiinnostunut jalkapallosta. En pidä nykypäivän kirjoittamisessa siitä, että kasuaalipukeutuminen liitetään automaattisesti jalkapalloon. Futis oli vain yksi osa-alue sen aikaista nuorisokulttuuria. Musiikki, muoti ja jalkapallo olivat sen ajan nuorille kaikki kaikki kaikessa”, kertoo Gill.

Hänen Bags of Flavorin amerikkalainen kirjoitusasu on juuriltaan ajoista, jolloin Gill hengitti New Yorkin hip hop -skeneä.

Ajan kulttuuria romantisoidaan rajusti, ja siitä tehdyt elokuvat kuten The Football Factory tai The Firm, sekä lukemattomat kirjoitetut kirjat kuten Casuals, Dressers tai Perry Boys ovat tunnettuja ympäri maailmaa.

Huliganismi on useille lukijoille mielenkiintoisempaa tarinankerrontaa, mutta huligaanien vaatetus ei ole jäänyt huomaamatta vähäänkään kulttuuriin paneutuneelta.

Merkkivaatteisiin pukeutumisen syyksi todetaan nykyään jopa laiskasti, että nuoret, tappeluihin hakeutuvat jalkapallofanit halusivat harhauttaa poliiseja pukeutumalla tyylikkäästi ja kampaamalla hiukset feministisellä tavalla. Propermagin Summers ja Smith eivät allekirjoita täysin näkemystä. He eivät jaksa uskoa, että se olisi ollut pitkän kaavan suunnitelma. Kyseessä oli enemmänkin uusi työväenluokan nuorisoilmiö briteissä, kuten mods ja skinheads aikaisemmin.

Mark Smith (vas.) ja Neil Summers pyörittävät propermag-lehteä.
Bags of Flavorin suomalaisedustusta.

Kasuaalikulttuurin kukoistaessa jalkapallo oli vielä hyvin vahvasti työvänluokan peli Englannissa. ”Oikein” pukeutumisen tärkeys on yllättävän suuressa roolissa työväenluokan miesten keskuudessa yhä Englannissa, kuten se on aina ollutkin.

Erityisesti Luoteis-Englannissa Liverpoolissa ja Manchesterissa saa usein kuulla kehuja tai haukkuja siitä, miten on tyylikkäät tai väärät tennarit jalassa. Muoti on nopealiikkeistä eikä kasuaalikulttuuri ole tässä poikkeus. Uudet adidaksen tennarit saattoivat olla kulunut juttu jo kuukaudessa 80-luvulla, kun muodin määrittäjät löysivät uuden mallin.

Propermagia ennen jalkapalloaiheista fanzinea kirjoittanut Smith kertoo omistaneensa parhaimmillaan 200-300 paria adidaksen tennareita. Hän koki pettävänsä kasuaalityylin, jos hän osti jonkin toisen merkin kengät.

Smith nimeää suosikkiparikseen adidas tobaccon. Futista lähinnä vain piiraiden ja tappeluiden takia seuraava Summers valitsee jalassa pitämänsä adidas indoor superit.

Taas kerran kaikki haastateltavat korostavat, että originaalisuus eli alkuperäisyys on kasuaaleille kaikki kaikessa. Kulttuurin ideana oli, että piti löytää uusi tapa viedä tyyliä eteenpäin, tai löytää harvinainen vaatekappale, jota muut eivät ole vielä pukeneet.

Toinen tärkeä pointti on, että vaatteita pitää osata pukea oikein. Esimerkiksi Stone Islandin tai CP Companyn takit ovat suosittuja niiden istuvuuden ja tarkkojen leikkausten takia. Liian isokokoiset takit näyttävät typeriltä kantajillaan.

Miehet puhuvat vaatteista erittäin vakavasti, koska se on heidän työnsä, mutta samalla kasuaalipukeutumisessa on tärkeää, ettei sitä ota liian vakavasti. He korostavat kokeilunhalukkuutta ja tiettyä ronskiutta. Vaatteiden tyylit ovat rentoja ja konstailemattomia, kuten työväenluokan pukeutumiseen kuuluu, mutta toisaalta materiaalit ovat laadukkaita ja pienet yksityiskohdat tärkeä osa pukeutumista.

Adidaksen tennareihin pukeutuvia liverpoolilaisia pidetään useimpien lähteiden mukaan kasuaalipukeutumisen pioneereina. Koko kaupunki on yhä täynnä liikkeitä, joissa riittää valinnanvaraa eri jalkineista.

Manchester Unitedin Fred Perryyn pukeutuneet Perry Boysit väittävät silotelluissa hiustyyleissään, että he olivat jopa ennen Liverpoolia aloittamassa ”pukeutumisjuttua”. Tyyli on yhä tärkeässä osassa, kun Man Unitedin fanit laulavat City-fanien törkeistä viiksistä tai tavasta pukeutua Ben Shermanin tai Kangolin vaatteisiin.

City-fanit ovat puolestaan kiinnittäneet viime aikoina uusia tarroja ympäri Manchesteria, jossa lukee Cityn logon vieressä ”mancunia” Patagonia-merkin fontilla. Liekö heidän uusi merkkinsä?

Samalla Lontoossa on varmasti useampi joukko jalkapallofaneja, jotka veivät kasuaalikulttuuria vauhdilla eteenpäin pääkaupungissa ja Etelä-Englannissa. Tottenhamin, West Hamin tai Chelsean fanit tunnistaa vielä nykyäänkin kaukaa Burberryn tamineissaan tai flat capeissaan.

Kasuualipukeutumisesta tuli massamuoti jo vuosikymmeniä sitten. Retrotyyli on takaisin nuorten muodissa, jonka seurauksena muun muassa Fila ja ellesse ovat valloittamassa katukuvaa. Kasuaalien seuraava askel on kuitenkin ollut arvoitus jo vuosikymmeniä.

Neal Heard. Artikkelikuvassa Newportin kasuaaleja 80-luvulla. Yksi pojista on Heardin lanko.
Mancunia = patagonia.

Sivuilla myöhemmin julkaistavassa toisessa osassa miehet analysoivat kasuaalikulttuurin tilaa nykypäivänä. He kertovat tyylin aallonharjalla ratsastavien muodin tällä hetkellä Englannissa, sekä selittävät miten tietty pukeutumistapa voi kuvastaa kokonaista kaupunkia.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button