fbpx
ArtikkelitMuut sarjat

FC United of Manchester tasapainoilee avainkysymyksen äärellä – mikä on kulttiseuran tarkoitus?

Pauli Loukola vieraili Broadhurst Parkilla.

Yliopistoni lehtori Chris Procter, 59, kaivaa taskustaan FC United of Manchesterin kausikortin ja hänen kasvoilleen ilmestyy ylpeä hymy.

Hymy, jota en ole nähnyt liiketalouden luentojen aikana Salfordin yliopistossa. Hän ei ole pelkästään kausikortin, mutta myös koko seuran osaomistaja.

”FC United pyytää kausikortista suosituksena vähintään 100 puntaa, mutta kukin maksaa sen mukaan, mitä heillä on varaa. Keskiarvona seuraa saa 165 puntaa kausikorttia kohti. Oikeasti se tarvitsisi noin 200 puntaa”, Procter naurahtaa.

Hän on lisäksi sijoittanut seuraan 1000 puntaa niin sanottuun ”community shareen”. Osan sijoituksestaan hän on jo saanut takaisin veronpalautuksena, mutta lopusta summasta Procter ei ole huolissaan, sillä hän uskoo rahan menevän hienoon tarkoitukseen. Joskin seura on joka tapauksessa velvollinen maksamaan lainan takaisin tietyn ajan päästä.

Olen tutustumassa keskiviikkopäivänä erityisesti seuran yhteisöpuolen toimintaan. FC United of Manchester kutsuu itseään yhteisöjen jalkapalloseuraksi, joten vierailu Salfordin yliopistosta Pohjois-Manchesterin Mostoniin ja Broadhurst Parkille on tervetullut. Seuraa elää valtavassa myllerryksessä. Sen on tasapainoiltava arvojensa ja kaupallisen puolen kanssa.

Stadionilla meitä tervehtii Luc Zentar, 38, jonka titteli on tällä hetkellä väliaikainen operaatiojohtaja. Peribrittiläiseen tyyliin yhdeksän asteen vihurituulessa Zentar on varautunut t-paitaan, kun hän kierrättää meitä stadionin ympärillä.

FC United etsii avoimella haulla osa-aikaiseen työsuhteeseen osaavaa operaatiojohtajaa. Palkkatarjous on kiitettävä 45 000 puntaa (noin 50 000 euroa vuodessa) pro-datasopimuksen mukaan. Seura on herännyt siihen, että kaiken demokraattisen ja yhteisötoiminnan lisäksi sen täytyy tehdä enemmän rahaa. Puhutaan arvoista ja valtavasta intohimosta, joten tasapainon löytämisessä saattaa kiehahtaa yli.

Salfordin yliopiston lehtori ja FC Unitedin osaomistaja Chris Procter.

Jos FC United of Manchester ei ole vielä tuttu, niin erittäin tiivistetysti: Kannattajien omistama seura perustettiin vuonna 2005. Malcolm Glazerin ostaessa Manchester Unitedin osa kannattajista tympääntyi lopullisesti kalliisiin pääsylippuihin, kaupallisuuteen ja erityisesti Valioliigan irtautuessa yhä enemmän kannattajista. Kannattajat synnyttivät demokraattisen, anarkistisen, yhteisöllisen, mutta hiljattain yhä enemmän myös ongelmallisen FC Unitedin.

FC United pelaa useiden nousujen jälkeen neljättä peräkkäistä kauttaan Englannin kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla National League Northissa. Muun muassa Stockport County kamppailee samassa sarjassa, jossa jopa 11 joukkueista omaa ammattilaisstatuksen.

Satumaisen tarinan kulisseissa on ollut ongelmia kauden 2015-16 lopusta lähtien, jolloin kannattajat / omistajat järjestivät hätäyhtiökokouksen. Perustamisajoita lähtien toiminut toimitusjohtaja Andy Walsh ja useita hallituksen jäseniä erosi äänekkään kritiikin seurauksena, kun protestit alkoivat koskien demokraattisen päätöksenteon avoimuuden puuttumista.

”Ensimmäiset vuodet alasarjoissa olivat pelkkää hauskanpitoa. Seuralla oli nopeasti tuhansien kannattajapohja. Ei poliisisaattueita tai 50 punnan pääsylippuja! Se oli piristävä muutos Valioliigasta, Zentar kertoo intohimoisesti.

Broadhurst Parkin
sisätilat ovat fiksut. Erinäisillä keräystempauksilla, valtion apurahalla ja sijoittajien rahoilla rakennettu 6,3 miljoonaa puntaa (aikanaan 8,7 miljoonaa euroa) maksanut stadion pitää sisällään tiloja kaikenlaiselle yhteisötoiminnalle. Seura teki Manchesterin kaupungin kanssa sopimuksen ostaessaan maan stadionin ympäristöstä, että sen täytyy tehdä yhteistyötä erinäisten yhteisöjen kanssa.

Viereisellä tekonurmikentällä pelaa kymmeniä eri seuroja, ja esimerkiksi kehitysvammaisten joukkueita. Seuralla on töissä noin 100 vapaaehtoista. Useat heistä ovat eläkeläisiä, jotka tekevät täysipäiväistä työtä rakkaudesta seuralle.

Stadionin sisällä on tilat, jossa Sporting memories -hyväntekeväisyysjärjestö pitää majaansa. Se kamppailee alzeimeria, yksinäisyyttä ja masennusta vastaan. Manchester United -legenda Nobby Stiles on järjestön keulahahmo.

”Tarvitsemme ammattimaisen otteen toimintaamme. Kaupallista puolta pitää parantaa ja seura vaatii toimintakulttuurin muutoksen. Tähän seuraan ja sen päätöksentekoon kuuluu valtava määrä tunteellisuutta. Tiedän perheen, jossa veljekset jakautuivat kannattamaan Manchester Unitedia ja FC Unitedia. He eivät ole enää keskusteluväleissä”, Zentar sanoo vakavalla naamalla.

”Välillä täytyy olla pragmaattinen. Toiminta on vaiheessa ja kaikki ei voi olla ei-kaupallista. Toiminnalliset kulut ovat noin miljoona puntaa vuodessa, hän arvioi.

Luc Zentar kyllästyi Valioliigan kaupallisuuteen ja on ollut FC Unitedin mukana seuran perustamisesta asti.

Seuran osaomistajaksi voi ryhtyä kuka vain, vaikka tänään. Maksamalla 15 punnan (noin 17 euron) jäsenyysmaksun FC Unitedin verkkosivuilla takaa osaomistajuuden kaudelle. 2018-19 kaudella seuralla on noin 2000 omistajaa.

”Red Rebels” tekee yhä enemmän yhteistyötä eri organisaatioiden kanssa ottelupäivien ulkopuolella. Fanituote -ja ottelupäivämyynnin ohella erinäiset tapahtumat ovat sille erittäin tärkeitä tulojen tekemisen kannalta.

Zentar kuitenkin takaa, ettei seura lähde ikinä ottamaan liian suuria taloudellisia riskejä. Hän haluaa vakuuttaa, että vaikka urheilullinen menestys on hienoa ja nautinnollista, ovat oikeat arvot ja eettisyys paljon merkityksellisempiä.

”Sarjassa pysyminen ei ole minulle henkilökohtaisesti avainasia. Demokraattinen, kestävän kehityksen seura on tärkein. Emme ikinä tule valitsemaan Portsmouthin, Leedsin, Stockportin tai Yorkin linjaa ottamalla ylikunnianhimoisia riskejä.

Matsipäivä!

Toiseksi viimeisenä sarjassa tällä hetkellä majaileva FC United kohtaa lauantaina Broadhurst Parkilla seitsemäntenä olevan ammattilaisseura Brackley Townin, joka on vahvasti mukana nousukamppailussa. FC Unitedin uusi manageri Neil Reynolds esiintyy tyylikkäästi puvussa kotidebyytissään.

Törmään heti yliopistolehtoriini, joka osaa kertoa stadionin useista baareista laadukkaimman ale-hanapaikan. Tuopin saa ottaa mukaan päädyn seisomakatsomoon, mikä parantaa katsomokokemusta merkittävästi. FC United pelasti historiallisen päätykatsomon tuhoutumiselta ostamalla sen aikanaan talousvaikeuksiin ajautuneelta Northwich Victorialta.

Yhteisöllisyys on käsittämättömän suuressa roolissa erityisesti neljän ylimmän sarjatason ulkopuolella. Katsomossa on niin Procterin esittelemiä 60-luvun Manchester Unitedin kannattajia kuin myös lapsia, turisteja sekä ennen kaikkea suuria persoonia. Vieraille keskusteleminen ei todellakaan ole vaikeaa Broadhurst Parkilla.

Iso osa kannattajista saapuu peliin ilmaisella linja-autokuljetuksella. Joseph Holt baarien rahoittama kuljetus poimii kannattajat Holt-pubeista ympäri kaupunkia. Pelin jälkeen bussi pudottaa asiakkaat takaisin pubeihin. ”Win-win situation”, joku voisi todeta.

Fanilaulut ovat versioita suurista hiteistä vuosikymmenien takaa. Suurin osa käsittelee Malcolm Glazeria ja vihaa Sky Sportsia vastaan. Seuran kannattajat eivät myöskään hyväksy paitasponsoria klassisessa punaisessa nutussaan.

”Tuokaa takaisin julkinen rautatie! Olet aina myöhässä”, päädyn vasen puoli laulaa oikealla puolella seisovalle kannattajalle, joka kapusi myöhässä päätykatsomoon.

Mies vastaa ivallisesti tienaavansa maltaita yksityisen Virgin Trainsin palkkalistoilla.

Manageri Reynoldsin mukana siirtynyt keskikenttäpelaaja Mike Potts kantaa heti ensimmäisessä pelissään kapteeninnauhaa. Mies riehaannuttaa yleisön viemällä isännät johtoon komealla laukauksella.

Toisella puoliajalla paremmin organisoitu Brackley Town tulee väkisin tasoihin. Peli aaltoilee vahvasti päästä päähän laadukkaalla nurmella. Isoimmat suosionosoitukset saa manageri Reynolds joka heittää laakerikengissään melkein voltin märällä nurmella. Hieno puku menee pilalle, mutta Reynolds kiittää kannattajia ironisista aplodeista.

Peli päättyy 1-1-lukemiin. Ottelun jälkeen yhteisöllisyys paistaa taas näkyvästi, kun joukkue kiittää kotiyleisöä. Reynolds kättelee alarivin kannattajia, ottaa selfieitä ja saa taakseen intohimoisen kannustuksen. Tulos merkitsee oikeasti valtavasti kannattajille.

Reynoldsin työ on hoitaa asiat nurmella kuntoon. Ensitöikseen hän oli pyytänyt uuden television asentamista pukuhuoneeseen. Hän käy modernin managerin tapaan paljon taktisia asioita läpi näyttämällä klippejä otteluista pelaajilleen.

Kannattajista osa on kiinnostunut seuran omistajuudesta ja päätöksenteosta, osa haluaa vain katsoa jalkapalloa. Uskallan väittää, että yhteisöön kuuluminen, sosiaalinen tapahtuma ja kaiken merkityksellisyys on kuitenkin kaikille seuran kannattajista se tärkein asia.

Brittifutis.comin kirjeenvaihtaja Pauli Loukola Broadhurst Parkilla.

Pauli Loukola

Manchesterin kirjeenvaihtaja. Entinen non-league tason jyrä. Kulttuuria ja brittifutiksen tapahtumia paikan päältä Karhun tennarit jalassa brittikasuaalien joukossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button