fbpx
Artikkelit

Tiira: Arsenal osti 150 miljoonalla punnalla ruusuisia tulevaisuuden kuvia, mutta jätti nykyhetken ongelmat korjaamatta

Arsenal katsoo tulevaisuuteen, mutta riittääkö sen materiaali pelastamaan kuluvan kauden, kysyy Jaakko Tiira.

Kolmen kierroksen jälkeen pisteittä jumbosijalla majaileva Arsenal oli Valioliigan siirtoikkunan suurin kuluttaja.

Uusia pelaajia Arsenal osti 149 miljoonalla punnalla. Nettokulutus asettui 121 miljoonaan, seuran netottua myynneistä 28 miljoonaa. Tykkimiehet olikin lopulta ainoa Valioliigaseura, jonka kulutus painui sadan miljoonan päälle. Investointien puutetta takavuosina mananneet Arsenal-kannattajat eivät siis voi enää syyttää seuraa pihtailusta.

Reippaasta rahan polttamisesta huolimatta on aiheellista pohtia, vahvistuiko Arsenal olennaisesta ja kirikö se järeäksi kasvanutta takamatkaa sarjan terävimpään kärkeen?

Nuorisokokoelma

Arsenal hankki kaikkiaan kuusi uutta pelaajaa. Ben Whiten Brightonista (52M£), Martin Ødegaardin Real Madridista (31,5M£), Aaron Ramsdalen Sheffield Unitedista (25,2M£), Takehiro Tomiyasun Bolognasta (16,74M£), Albert Sambi Lokongan Anderlechtistä (15,75M£) sekä Nuno Tavaresin Benficasta (7,20M£).

Kesän siirtostrategia näyttää selvältä, kun korvaa tulijoiden nimet heidän ikävuosilla: 23, 22, 23, 22, 21 ja 21.

Arsenal osti nuoria pelaajia, joiden kehityskäyrä näyttää ylöspäin. Se kuvastaa, ettei seura elä pelkästään tässä ja nyt, vaan suunnittelee pidemmälle. Sikäli kun Tykkimiehet haluaa palata kärkitaistoon tai edes kärkinelikkoon, on strategia fiksu. Manchesterin seurat, Chelsea ja Liverpool ovat tällä hetkellä niin kaukana edellä, että pikavoittojen todennäköisyys on häviävän pieni.

Europelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 25 vuoteen jääneiden pohjoislontoolaisten vetovoimakaan ei ole entistä tasoaan. Mestarien liigassa joukkue nähtiin viimeksi kaudella 2016-17. Seuran brändi ja historia herättävät edelleen kunnioitusta, mutta karu tosiasia on, että Arsenal on pudonnut kauas futismaailman absoluuttiselta huipulta. Kun tähän lisätään turbulentti ympäristö, jossa on ollut viime vuosina vaikea loistaa, on Gunnersin turha haaveilla Jack Grealishin tai Romelu Lukakun kaltaisista nimistä.

Rekrytointistrategia antoi samalla viestin Arsenalin nykytilasta. Nuoriin satsaamalla Arsenal osoitti tiedostavansa, että on kaukana kärjestä ja pyrkii kuromaan takamatkaa pitkäjänteisesti. Jos seura kuvittelisi edelleen olevansa suurten joukossa, se olisi hankkinut valmiita huippupelaajia korjaamaan nykyhetken akuutteja ongelmia.

Puhtaasti Arsenalin pelaajalistaa tarkastellessa tulevaisuus näyttää kieltämättä lupaavalta. Uusien hankintojen lisäksi ryhmässä on Bukayo Saka, 20, Emile Smith Rowe, 21, Gabriel Martinelli, 20 Kieran Tierney, 24, ja Gabriel Magalhães, 23.

Pari vuotta on kuitenkin pitkä aika hektisessä huippufutiksessa. Huhtikuussa syntynyt ja kahdessa päivässä kuollut Superliiga-hankekin tuntuu jo kaukaiselta menneisyydeltä. Vaikka Arsenal osti tulevaisuutta silmällä pitäen, jalkapalloväkeä kiinnostaa ensisijaisesti aina se, mitä tapahtuu juuri nyt. Siksi Arsenalin hankintoja täytyy arvioida myös siinä valossa, mitä uudet miehet tuovat joukkueelle tällä kaudella.

Mitä Arsenal sai?

Kuusikosta vain kaksi on selviä vahvistuksia nykyryhmään. Jalalla pätevä White tuo reippaasti pallollista osaamista Arsenalin alakertaan. Ihmelapseksikin taannoin ylistetty Ødegaard auttaa murtautumispelaamisen kanssa.

White avasi Brentfordia vastaan ja näytti pärjäävän Beesin kovan prässin alla. Englannin maajoukkuetopparin syöttöjen onnistumisprosentti oli yli 90. Kaksinkamppailuissa White taas oli pahasti helisemässä, etenkin jykevän Ivan Toneyn kanssa. Pallollisena topparina, painetta myös kuljetuksilla purkava, Brighton-kasvatti on sarjan eliittiä, mutta puolustuspelin johtajaksi hänellä on vielä reippaasti matkaa.

Ødegaard säväytti jo viime keväänä lainalla. Norjalainen auttaa Tykkimiehiä etenemään älykkäillä seinäpeleillä, kuljetuksilla ja murtavilla syötöillä. Käänteentekeväksi pelaajaksi hän on kuitenkin edelleen turhan tehoton. Viime kevään 14 Valioliigapeliä tuottivat yhden maalin ja kaksi maalisyöttöä. Toissa kaudella Real Sociedadissa drammenilaisen tehot olivat 4+6.

Tulevaisuuden ykkösveskariksi hankittu Ramsdale pelannee lähinnä cupin pelit. Kahdella viime kaudella putoajan riveissä pelannut, 75 valioliigastartissa 125 maalia päästänyt ja vain 10 nollapeliä pelannut torjuja ei ole vielä huippujoukkueen avauksen tasoa. Vahvasti nouseva Nuno Tavares antaa huilivuoroja loukkaantumisherkälle Kieran Tierneylle vasemman pakin tontilla. Lokonga saa minuutteja kapeassa konehuoneessa, mutta dynaaminen pohjapelaaja on vielä raakile.

Bolognasta hankittu Takehiro Tomiyasu on kerännyt kehuja Italiassa. Japanilainen on nähty niin topparina kuin oikeana pakkinakin. Paras pelipaikka lienee kolmen linjan oikeana topparina. Tomiyasu saa luultavasti vastuuta juuri oikeana pakkina, joka on Arsenalin kokoonpanon heikoin lenkki. Belgiankin pääsarjassa pelannut puolustaja on kamppailuvoimainen ja kokoisekseen nopea, mutta ei erityisen vaarallinen vastustajan kenttäpuolella. Sekä avainsyötöt että kuljetukset jäivät kahdella Italian kaudella alle yhteen per ottelu. Tomiyasun pallolliset vahvuudet ovat alhaalta rakentamisessa, ei niinkään ulomman laitakaistan edestakaisin tikkaamisessa.

Hankinnoista on tunnistettavissa pyrkimys Liverpoolin kaltaisen pitkään prosessiin, jossa hyvistä, potentiaalisista ja kokonaisuuteen sopivista pelaajista on kehitetty maailmanluokan pelaajia. Samalla joukkue on kehittynyt aivan planeetan eliittiin. Mikel Arteta ei kuitenkaan ole Jürgen Klopp, eikä siirroista vastaavalla Edulla ole apunaan samanlaista yliopistokoulutettujen analyytikkojen joukkoa kuin Poolin rekrytointiosastolla.

Uudet hankinnat nostavat optimismia valoisammasta tulevaisuudesta, mutta eivät paranna joukkueen nykytilaa olennaisesti. White ja Ødegaard etunenässä ovat vahvistuksia ja avauksen pelaajia, mutta ovatko he käänteentekeviä pelaajia, jotka nostavat joukkueen uudelle tasolle, kuten vaikkapa Santi Cazorla, Mesut Özil ja Alexis Sanchez aikanaan? Todennäköisesti eivät – ainakaan vielä.

Palkkapussi keveni

Arsenalin siirtoikkunoissa ei jännitetä pelkästään sitä, kenet seura hankkii vaan yhtä lailla myös sitä ketkä lähtevät, tai ehkäpä paremmin ilmaistuna, kenestä Gunners pääsee eroon. Seuran tempoilu on heijastunut ennen kaikkea siirtomarkkinoilla, jossa on hutkittu sinne tänne, mikä on samalla tarkoittanut, että ryhmässä on jatkuvasti kallista ylijäämää.

Ylijäämän poistamisen osalta Arsenalin kesää voi luonnehtia onnistuneeksi. Yli 200 000 viikkopalkkaa nauttinut Willian purki sopimuksensa ja palasi Brasiliaan. David Luizin sopimusta ei jatkettu. Kokeneen brassikaksikon lähtö kevensi palkkapussia reippaat 300 000 puntaa viikossa.

Seura kauppasi Joe Willockin Newcastleen 26 miljoonalla. Myynti on herättänyt ristiriitaisia tunteita. 25 miljoonaa on kelpo raha pelaajasta, jonka rooli olisi ollut rotaatiossa. Toisaalta Willock on 21-vuotias oma kasvatti, joka näytti viime kevään lainapestillä Newcastlessa, ettei ole pelkästään lupaus, vaan laatupelaaja. Keskikenttäpelaaja osui kevään aikana kahdeksan kertaa.

Kaikista ylijäämäpelaajistaan Arsenal ei päässyt täysin eroon, vaan joutui tyytymään myyntien sijaan lainoihin.

Seuran monivuotinen palvelija Hector Bellerin lähti lainalle Real Beitisiin, nuori Reiss Nelson Feyenoordiin. Lucas Torreira (Fiorentina), Matteo Guendouzi (Marseille) ja varavahti Alex Runarsson (OH Leuven) lainattiin pois osto-optioiden kera.

William Saliban tilanne on mielenkiintoisempi. Kesällä 2019 lähes 30 miljoonalla ostettu topparilupaus lainattiin tällä kertaa Marseilleen. Arteta on vakuutellut, että Saliba kuuluu seuran tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta ainakaan toistaiseksi 20-vuotiaalle lupaukselle ei ole löytynyt käyttöä, vaikka häntä odoteltiin pelaavaan kokoonpanoon jo viime syksynä.

Lisäksi seura yritti hankkiutua eroon noin 100 000 punnan viikkopalkkaa nauttivasta Sead Kolasinacista, mutta bosnialainen jäi seuraan.

Lähtijöiden palkoissa Arsenal säästää tällä kaudella noin 30 miljoonaa.

Kärsimys jatkuu

Oliko Arsenalin siirtoikkuna siis onnistunut? Vastaus riippuu katsantokannasta – ja odotuksista nyky-Gunnersia kohtaan.

Surkeasta kolmen pelin startista ei kannata vetää suuria johtopäätöksiä. Mikel Artetan ryhmä on kärsinyt poissaoloista, muun muassa positiivisten koronatartuntojen takia. Avauspelien anti kertoo kuitenkin karua kieltä joukkueen nykytilasta. Brentford yllätti prässillään Artetan miehistön housut kintuissa, vaikka Brentfordin aktiivinen prässääminen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Chelsea koulutti Tykkimiehiä Emiratesilla, City teurasti pohjoislontoolaiset ennen maajoukkuetaukoa. Jokaisessa pelissään Arsenal on jäänyt jalkoihin myös fyysisesti, mikä on näkynyt etenkin hävittyinä kakkospalloina.

Jos maaliero 0–9 näyttää karulta, xG-maaliero ei piirrä avauspeleistä sen ruusuisempaa kuvaa: 1,77–10,00. Arsenal on laukonut maalia kohti seitsemän kertaa, kun sen maalia on hätyytelty 18 kertaa. Valioliigan tilastoissa Tykkimiehille on kirjattu vain yksi missattu huippupaikka.

Work in Progress -mantraa on toisteltu kyllästymiseen asti, ja siltä Arsenal edelleen näyttää, vaikka Arteta on saanut rakentaa pian kaksi vuotta.

Mallikkaat etenemiset ovat edelleen satunnaisia väläyksiä. Puolustusvaiheessa joukkue tuntuu olevan kroonisen haavoittuvainen. Pahin ongelma on pelin tempo. Jos vastustaja nostaa intensiteettiä, dynaamisuuden puutteesta kärsivä Arsenal putoaa kyydistä. Kun se pääsee itse määrittämään tempoa, rytmi jää usein niin verkkaiseksi, että murtautuminen on liki mahdotonta.

Nuoriin satsatessaan Arsenal osti ruusuisia tulevaisuuden kuvia, turvasataman pahinta kritiikkiryöppyä vastaan, mutta jätti nykyhetken ongelmat korjaamatta. Kärsimystä on siis tälläkin kaudella luvassa.

Jaakko Tiira

Vapaa toimittaja. Aina äänessä brittifutiksesta, välillä myös salibandysta. Oululainen Helsingissä, joka on viettänyt myös vuoden Salfordissa ja lukuisia reissuja Pohjois-Lontoossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button