Uutiset

Chelsea: Lentokentältä harjoituskeskukseen – nämä asiat Thomas Tuchel on muuttanut

Severi Vielma kertoo yksityiskohtaisesti, miten saksalainen on aloittanut Länsi-Lontoossa.

Se oli oodi opettamiselle.

Oli tammikuinen tiistai-iltapäivä, kun Thomas Tuchel saapui Lontooseen. Tuchel jatkoi valmennustiiminsä kanssa kiireisesti Cobhamin harjoituskeskukseen suoraan lentokentältä. Aika tulevaan Wolves-otteluun oli vähissä. Valmentajan ensimmäinen ottelu Chelsean riveissä alkaisi vain reilun 24 tunnin kuluttua.

Harjoituskeskus Cobhamiin tullessaan Tuchelilla oli valmennustiimeineen valmis visio siitä, miten joukkue tulisi miehittymään seuraavan päivän Wolves-otteluun. Joukkueen tiistai-illan tuleva kenttäharjoitus oltiin hiottu lentomatkan aikana valmiiksi.

Harjoituskeskukseen saavuttuaan tiimi pyhitti kaiken aikansa joukkueen sisäiseen toimintaan. Tuchel siirsi seuran tiedotustilaisuuden seuraavalle päivälle saadakseen käyttöönsä kaiken mahdollisen ajan joukkueen valmistamiseen tulevaa ottelua varten.

Tuchelin valmennusryhmä järjesti tiistai-illan aikana joukkueelle kaksi videopalaveria ja yhden kenttäharjoituksen.

Keskiviikkona 27.1. Stamford Bridgelle asteli päättäväinen ja pelillisesti yhtenäinen joukkue.

Tässä artikkelissa käsittelemme Tuchelin ensimmäisiä ensiaskelia Chelsea-valmentajana sekä sitä, miten joukkueen pelillinen prosessi on lähtenyt käyntiin.

Ensiaskeleet

Heti ottelun alettua katsoja kykeni huomaamaan sen. Pelissä on selkeä rakenne.

Lehdistölle annettujen haastatteluiden sekä Chelsea TV:n videomateriaalin perusteella on mahdollista muodostaa alustava käsitys siitä, miten Tuchel tiimeineen organisoi ensimmäisen iltansa uuden joukkueensa kanssa.

Hyvin pian valmennustiimin saavuttua Cobhamiin Tuchel piti joukkueelle ensimmäisen yhteisen palaverin. Palaverissa valmentaja peräänkuulutti joukkueelleen yhtenäisyyttä sekä muita kollektiivisia arvoja.

Joukkueen kenttäharjoitusta edeltävässä palaverissa käynnistettiin myös pelillinen prosessi esittämällä tulevan ottelun avauskokoonpano sekä tapa, jolla joukkue tulisi otteluun lähtemään.

Chelsean avauskokoonpano Wolverhamptonia vastaan 27.1.

 

Palaverin jälkeen joukkue siirtyi harjoituskentälle yhdessä. Tuchel kävi harjoitusten alun aikana muutamia henkilökohtaisia keskusteluita pelaajien kanssa, jotka eivät olleet mahtuneet avauskokoonpanoon.

Viesti pelaajille oli selkeä: perustelut valinnoille olivat ajan puutteen takia ohuet, mutta joka pelaajalla olisi jatkossa mahdollisuus ansaita pelipaikka itselleen.

Saksalainen kertoi haastatteluissa jälkikäteen päätyneensä luottamaan joukkueen kokeneempaan ryhmään tehdessään pelaajavalintoja ensimmäiseen otteluun.

Harjoituksen alkuosioiden jälkeen Chelsea siirtyi 10v0 osioon, jossa käytiin läpi joukkueen pallollista vaihetta.

Puolesta kenttää käynnistävä harjoitus käynnistyi joukkueen keskuspuolustajilta ja jatkui murtautumisen kautta aina maalintekoon asti.

Kentälle oli tuotu dummy-nukkeja ja keppejä demonstroimaan Wolvesin oletettua 5-2-3 muotoa. Tuchel ohjeisti pelaajien toimintaa, samalla kun apuvalmentaja Zsolt Lőw ohjasi kovaan ääneen joukkueen alimman linjan sijoittumista tilanteenvaihtoja varten.

Harjoituksen päätteeksi joukkue kävi Tuchelin johdolla vielä kävellen läpi, miten Chelsea tulisi prässäämään tulevan päivän kamppailussa.

Illalla joukkue kävi yhteisessä palaverissa vielä tarkemmin läpi pelaamisen nyansseja, jonka jälkeen valmennusryhmän pelillinen taustatyö oli tehty.

Chelsea ja Wolves tasasivat lopulta pisteet luvuin 0-0, mutta joukkueen esitys oli vähintäänkin lupauksia herättävä. Kirjoitushetkellä Thomas Tuchelin Chelsea on voittanut seitsemän kymmenestä pelistään häviämättä vielä kertaakaan.

Lampard ja Tuchel

Tarkastellaan aluksi hieman Chelsean menneen kauden esityksiä maaliodottamien avulla. Alla olevasta grafiikasta on havaittavissa Chelsean tehtyjen ja päästettyjen maalien odottamia käynnissä olevalta kaudelta. Data on joukkueen Valioliiga-otteluista ja taulukon taustan sävyero on ajoitettu managerin vaihdokseen.

Chelsean maaliodottama (xG).

Tarkastellessa Chelsean tilastoja käynnissä olevalta kaudelta, voidaan todeta tilastoissa olevan sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia.

Frank Lampardin Chelsea loi maaliodottamaa keskimäärin 1,71 maalia per ottelu Valioliigassa. Thomas Tuchelin alaisuudessa joukkue on jatkanut pitkälti samaan tahtia, luoden maaliodottamaa 1,6 maalia ottelua kohden.

Isoin ero managerien välillä on toistaiseksi ollut päästettyjen maalien odottamissa. Lampardin Chelsea päästi keskimäärin yhden maalin jokaisessa pelaamassaan ottelussa. Tuchelin aikakaudella joukkueen päästettyjen maalien odottama on taas tippunut 0,47 maaliin per ottelu.

Tuchelin Chelsean peliesityksiä on leimannut vahva halu kontrolloida palloa. Ennen Liverpool-ottelua joukkue oli pitänyt palloa keskimäärin 68 % otteluidensa peliajasta. Joukkueen Liverpool-ottelu oli toistaiseksi ainoa Tuchelin alaisuudessa, jossa Chelsea hallitsi palloa vastustajaansa vähemmän.

Pallonhallinnan perusta

Thomas Tuchelin Chelsea on aloittanut toistaiseksi joka ottelunsa kolmen pelaajan puolustuslinjalla ja kahdella keskikentän pohjapelaajalla puolustuslinjan edessä.

Alimpien linjojen 3-2 rakenne mahdollistaa automaationa Chelsean pelinavaamiseen jatkuvat diagonaaliset syöttökulmat, joita saksalainen joukkueeltaan myös vaatii.

Diagonaalisuuden periaate on yksi Tuchelin valmentamisen perusperiaatteista. Periaate on myös selkeästi nähtävissä Chelsean pelaamisessa.

Chelsean syöttöverkosto vs Southampton 20.2.

Valmentaja on aiemmin julkisuudessa käsitellyt valmennusmetodiaan sekä erilaisia käytännön tapoja, joilla saksalainen pyrkii saamaan aikaan joukkueensa pelaamisessa haluamaansa toimintaa.

Chelsean keskikentän pohjapelaajat liikkuvat pelintekoalueella lähellä toisiaan ja toimivat jatkuvassa yhteistyössä alimman kolmikon kanssa. Mikäli Chelsean keskuspuolustajia prässätään, pyrkivät pohjapelaajat toimimaan linkkinä vapaan pelaajan löytämiseen.

Chelsean vapaan pelaajan löytäminen.

Tuchelin mukanaan tuoma pallollinen struktuuri sopii keskikentän osalta Chelsean pelaajamateriaalille erittäin hyvin.

Tuchel on onnistunut tunnistamaan Chelsean pelaajamateriaalin soveltuvuuden kahden pohjapelaajan systeemiin. Etenkin Mateo Kovačić yhdessä Jorginhon kanssa ovat muodostaneet pallollisesti toimivan duon toistaiseksi yhdessä pelaamissaan otteluissa.

Kaksikko havainnoi jatkuvasti ympäristöään joukkueensa pitäessä palloa ja mukauttavat omaa toimintaansa laadukkaasti vallitsevaan tilanteeseen.

26-vuotiaan Kovačićin kyky ohittaa vastustajan linjoja kuljetuksella on ollut arvokas apu Chelsean rakentelulle. Kroatialainen sietää prässiä hyvin ja kykenee säilyttämään pallonhallinnan omalla joukkueella vaikeissakin tilanteissa.

Vastustajien lähelle houkutteleminen ja ohittaminen kuljettamalla ovat toimintoja, jotka luovat aina epätasapainoa vastustajan puolustusorganisaatioon.

Suurimmassa osassa peleistä Kovačićin vierellä on pelannut ottelukohtaisesti joko Jorginho tai N’Golo Kanté. Pelaajien profiilit sekä vahvuusalueet eroavat hyvin paljon toisistaan ja Tuchel onkin toistaiseksi valinnut aloittavan pohjapelaajan Kovačićin viereen usein ottelun luonteesta riippuen.

Kante vs Jorginho.

 

Otteluissa, joissa vastustaja on pyrkinyt agressiivisesti prässäämään Chelseata ylhäältä kenttää, Tuchel on peluuttanut toistaiseksi Kantea Kovačićin vierellä. Jorginho on taas toistaiseksi aloittanut kaikissa otteluissa, joissa vastustajan on tyytynyt puolustavamaan passiivisemmasta blokkipuolustuksesta.

Kanten jatkuva liike sekä kyky dominoida kenttää puolustussuuntaan saattavat muodostua äärimmäisen arvokkaiksi tekijöiksi Chelsean tulevaisuuden menestymisessä.

Tuchelille on myös nostettava hattua siitä, että saksalainen on struktuurin kautta onnistunut piilottamaan useita Jorginhon heikkouksia etenkin puolustussuuntaan.

Haasteet avaamisessa

Chelsealla on ollut ajoittain Tuchelin valmennusprosessin alkuvaiheissa vaikeuksia ohittaa vastustajan ensimmäinen prässilinja. Haaste on esiintynyt selkeimmin niitä joukkueita vastaan, jotka ovat pyrkineet paineistamaan Tuchelin miehistöä ylhäältä asti.

Ongelmat alimman neljänneksen avaamisessa olivat kenties selkeimmin havaittavissa FA Cupin Barnsley-ottelussa. Chelsea oli Barnsleyn hieman heikolla nurmella ajoittain erittäin suurissa ongelmissa kotijoukkueen 5-2-3 prässiä vastaan.

Tuchel muovasi kyseisen ottelun puoliajalla pallollista avaamisvaihetta 4-1-4-1 muotoon. Ensimmäisen linjan numeraalisen ylivoiman ansiosta Chelsea kykeni etenemään kentällä huomattavasti kontrolloidummin toisella jaksolla.

Tiettyjä samoja haasteita on kuitenkin ollut havaittavissa ajoittain myös muissa joukkueen otteluissa.

Avaaminen oman neljänneksen staattisista tilanteista vaatii usein kolmen pelaajan puolustuslinjan pientä uudelleen organisoimista. Vaihtoehtoja organisointitapoihin on olemassa lähes yhtä paljon kuin valmentajiakin.

Kuten aiemmassa Brittifutis-artikkelissakin käsittelin, Pep Guardiola ratkoo samaa ongelmaa Manchester Cityssä nostamalla Edersonin keskimmäisen keskuspuolustajansa vierelle, laitimmaisten keskuspuolustajien levittäessä tällöin laitakaistoille.

Chelsean lähtötilanteiden organisoinnissa on näkynyt ajoittain samoja elementtejä ilman maalivahdin ylivoiman hyödyntämistä.

Oman neljänneksen staattisissa lähtötilanteissa oikea keskuspuolustaja César Azpilicueta venyttää itsensä yleensä oikealle leveyteen, vasemman laidan wingbackin tiputtaessa täyttämään neljän pelaajan alimman linjan.

Chelsea on saanut suurimpia haasteita avaamisesta jo ratkottua, mutta alimman neljänneksen avaamisessa on silti vielä paljon kohinaa pelaajien sijoittumisessa. Ajoittainen epätietoisuus johtaa vielä liikaa joukkueen kannalta epäedullisiin avaamistilanteisiin.

Esimerkiksi Manchester United -ottelussa keskimmäisenä keskuspuolustajana pelannut Andreas Christensen peitti monissa avaamistilanteissa sijoittumisellaan edistäviä syöttöjä Chelsean pohjapelaajille.

Kymppien roolitus

Pohjapelaajien yläpuolella Chelsean 3-4-2-1 järjestelmässä liikkuvat joukkueen kaksi kymppipaikan pelaajaa. Kymppipaikan pelaajien tehtävänä on joukkueen avaamis- ja rakenteluvaiheessa sijoittua kymppialueelle porrastaen itsensä sivuttaissuunnassa Chelsean pohjapelaajien ulkopuolelle.

Syöttölinja kymppialueelle.

 

Chelsean kympit havainnoivat jatkuvasti pohjapelaajien mahdollisuutta kääntyä, ylläpitäen samalla kylkipeliasentoa ja sopivaa sijoittumista linjojen välissä. Mikäli ylemmässä taskussa päästään kääntymään, pyrähtävät joukkueen wingbackit välittömästi vauhtiin.

Chelsea on ajoittain muovannut otteluiden sisällä yläkolmikkonsa hieman erilaiseen muotoon.

Joukkueen yläkolmikko on kääntynyt ajoittain otteluiden sisällä pystysuunnassa toisinpäin, jolloin joukkueen formaatio on ollut 3-4-1-2.

Yksinäinen kymppipaikan pelaaja on siirtynyt keskemmälle hyökkääjien venyttäessä samanaikaisesti sivuttaissuunnassa kauemmas toisistaan.

Chelsean ryhmitelmä 3-4-1-2.

Ajoittainen vaihdos 3-4-1-2 muotoon on esiintynyt usein toimivana otteluiden sisäisenä muutoksena. Esimerkiksi Burnley-ottelussa muutos vaikeutti merkittävästi Sean Dychen miehistön pelaamista.

Chelsean keskushyökkääjien sijoittuminen vastustajan keskuspuolustajien ja laitapuolustajien väliin aiheutti Burnleyn puolustuslinjalle suuria vaikeuksia. Hyökkääjien sijoittumisen takia Burnleyn keskuspuolustajat Ben Mee ja James Tarkowski eivät uskaltaneet irrota kymppialueella operoivaan Mason Mountiin.

Tuchelin ryhmässä toistaiseksi loistanut Mount kykeni seurauksena useaan otteeseen kääntymään kymppialueella ja haastamaan Burnleyn viimeisen linjan.

Todennäköisyyksien mukaan

Murtautumisvaiheessaan Tuchelin Chelsea pyrkii järjestelmällisesti etenemään parhaalle maalien syöttöalueelle eli niin sanotulle assist zonelle. Chelsea pyrkii kyseiselle alueelle edettyään syöttämään matalia palloja maalin eteen.

Assist zone.

Assist zonen rooli maalinteossa on kasvanut merkittävästi edellisen vuosikymmenen aikana. Huippujalkapallon pelillinen evoluutio on alkanut siirtää maalisyöttöjen sijaintia laitakaistoilta kohti välikaistoja ja keskustaa.

Pelillinen muutos joukkueiden maalien tekemisessä ja syöttämisessä perustuu todennäköisyyksiin ja pelin logiikoihin. Maalin tekeminen boksin reunoilta lähtevästä keskityksestä on yleisesti ottaen huomattavasti helpompaa perinteisiin laitakaistakeskityksiin verrattuna.

Muutosta on jollain tapaa mahdollista verrata koripallon heittovalintojen kehitykseen edellisten vuosikymmenten aikana. Peli kehittyy ja huippuvalmentajien tehtävänä on pysyä kehityksen mukana.

Assist zonelle pääsemiseen Chelsealla on muutamia avaintoimintoja, jotka toistuvat joukkueen pelaamisessa ottelusta toiseen.

Suurin osa Chelsean hitaampien hyökkäyksien kautta rakennelluista maalipaikoista perustuu joukkueen nopeaan painopisteen vaihtamiseen. Chelsean struktuuri ja pelaajien sijoittuminen kentällä mahdollistavat pallon sivuttaiskierrättämisen myös vastustajan kenttäpuoliskolla.

Tuchelin joukkue hyödyntää hitaammissa rakenteluissaan paljon painopisteen vaihtamista ylimiehitetyltä alueelta eristykseen.

Vastustaja houkutellaan ylimiehityksen avulla pallon lähelle, jonka jälkeen pelin painopiste vaihdetaan nopeasti sivuttaissuunnassa kentän toiselle puolelle.

Painottomalle puolelle pyritään usein eristämään joukkueen paras 1v1-ohittaja ja pelaaja pyrkii painopisteen vaihtamisen jälkeen etenemään nopeasti puolustuksen lähimmän tuen puuttuessa.

Chelsea hyödyntää eristämisen konseptia etenkin Callum Hudson-Odoin pelatessa oikealla laidalla. Chelsea houkuttelee vastustajan omalle vasemmalle puolelleen ja pyrkii nopean painopisteen vaihtamisen jälkeen murtautumaan oikealta. Konseptin laadukkaalla hyödyntämiselle Hudson-Odoille saavutetaan monesti ison tilan 1v1-tilanne.

Callum Hudson-Odoi.

 

Samoissa puolenvaihtoa edeltävissä tilanteissa Chelsean painottoman puolen kymppipaikan pelaaja pyrähtää jalan avautuessa vastustajan laitapuolustajan ja keskuspuolustajan välistä selustaan.

Pystyjuoksu painottoman topparin pimeältä puolelta pakottaa vastustajan laitapuolustajan reagoimaan juoksuun. Tästä seuraava pieni, mutta ratkaiseva muutaman metrin kavennus mahdollistaa pitkän diagonaalisyötön suoraan painottoman puolen assist zonelle.

Pitkä diagonaali.

 

Yksi Chelsean kentän täytön suurimmista hyödyistä on painottoman puolen leveyspelaajan vaikea kontrolloitavuus. Viiden pelaajan ylimmällä linjalla hyökkäävissä joukkueissa kyseisen roolin merkitys hyökkäyspelaamiselle on usein valtava.

Joukkue pyrkii murtautumaan laita- ja kymppipaikan pelaajiensa kautta hyvin yksinkertaisin toiminnoin. Wingbackin saadessa pallon leveyteen, palloa lähempi kymppipaikan pelaaja tekee valinnan pystyyn juoksemisen tai taskuun pelattavaksi jäämisen väliltä.

Kympin juostessa ylemmästä taskusta pystyyn Chelsean laitapelaaja havainnoi vastustajan reagoimista tilanteeseen ja pyrkii murtautumaan joko pystysyötöllä tai ohittamalla vastustajan kuljettaen keskustaa kohti.

Kympin jäädessä taskuun murtautuminen tapahtuu yleisimmin seinäsyöttöjen ja muiden kombinaatioiden avulla.

Mikäli tarpeeksi edullista murtautumismahdollisuutta ei saavuteta, joukkue liikuttelee pallon sivuttaissuunnassa toiseen laitaan, jossa sama toistuu.

Puolikkaat maalipaikat

Thomas Tuchelin tähänastisissa lehdistötilaisuuksissa on noussut monta kertaa esiin ”half-chances” eli puolikkaat maalipaikat. Joukkue kykenee usein vaivattomasti säilyttämään pallonhallinnan ylempänä kenttää, mutta murtautumistoiminnan laadussa suhteessa pallonhallinnan määrään on vielä hiottavaa.

Yhtä pelin vaiheen toimivuutta on kuitenkin mahdoton tarkastella täysin eristyksissä. Joukkueen murtautumistoimintaa ei voida käsitellä tyhjiössä ottamatta samalla huomioon joukkueen puolustuspelaamista.

Chelsean pelaajien sijoittuminen joukkueen hyökätessä ylläpitää samanaikaisesti valmiutta puolustaa vastustajan vastahyökkäyksiä.

Joukkueen tahtotila ylläpitää jatkuvasti vahva puolustusvalmius johtaa usein siihen, että alakerran 3-2-rakenne säilyy suhteellisen stabiilina vielä joukkueen edetessä viimeiselle kolmannekselle asti.

Chelsean pohjapelaajat nostavat hyökkäyksien mukana, mutta eivät varsinaisesti osallistu väli- ja laitakaistoilla useimmiten toteutettavaan murtautumiseen.

Ero esimerkiksi Pep Guardiolan valmentamaan Manchester Cityyn on tasapainoilu kenttätasapainossa otettujen riskien kanssa. Guardiolan Cityssä sisäänvedetyillä laitapuolustajilla on monissa otteluissa roolina luoda syvältä lähtevillä pystyjuoksuilla uhkaa vastustajan selustaan.

Vastaavasti Tuchelin Chelsea luo harvemmin vastaavanlaisia tilanteita, sillä joukkue priorisoi kenttätasapainon säilyttämistä ja luottaa löytävänsä riittävät välit murtautua.

Mielenkiintoisia poikkeuksiakin on kuitenkin nähty edellisen kymmenen ottelun aikana.

Chelsean ratkaiseva maali voitokkaassa Burnley-ottelussa syntyi oikean keskuspuolustajan Azpilicuetan syvältä juostun takakierron avulla. Kapteenin pystyliike palkittiin ja espanjalainen kuittasi tilanteesta ottelun voittomaalin.

Tuchelin miehistö on kohdannut toistaiseksi pääsääntöisesti vastustajia, jotka ovat tyytyneet antamaan pallonhallinnan joukkueelle. Monet jo vastaan tulleista joukkueista, kuten Tottenham ja Manchester United ovat vaarallisimmillaan hyökätessään isoihin tiloihin korkeaa puolustuslinjaa vastaan.

Kevään edetessä tulee olemaan mielenkiintoista seurata nähdäänkö Chelsean pallollisessa pelaamisessa suurempia muutoksia.

Vastustajien profiileista johtuen, ei olisi valtava yllätys, mikäli Chelsean kentän täytössä nähtäisiin maaliskuun Atletico-ottelun jälkeen hiomista. Toinen vaihtoehto Tuchelin valmennustiimille on jatkaa nykyisten toimintojen hiomista, jotta joukkue löytää hyökkäämisessään mahdollisimman korkean yhteistyön tason.

Ennen Liverpool-ottelua lievä kysymysmerkki ilmoilla oli, miten joukkue kykenisi luomaan maalipaikkoja, mikäli pallonhallinta menisikin pääosin vastustajalle

Joukkue kuitenkin osoitti Anfieldilla pelatussa ottelussa kykenevänsä mukautumaan myös hyökkäyspelaamisen osalta. Chelsea hyödynsi ottelun aikana useaan otteeseen Liverpoolin korkean linjan taakse jääviä tiloja suoraviivaisilla etenemisillään.

Chelsean syöttöverkosto Liverpool-ottelussa 4.3.

Puolustusorganisaatio ja vaatimustaso

Puolustusvalmiuden priorisoiminen heijastaa myös aiemmin artikkelissa käsiteltyihin päästettyjen maalien odottamiin. Vastustajien on tilastojen valossa erittäin vaikea luoda laadukkaita maalipaikkoja joukkuetta vastaan.

Kuten aiemmin käsiteltiin, merkittävä osatekijä puolustuksen vahvuudessa on ollut joukkueen hyökkäämisen rakenne.

Tuchel valmennustiimeineen on kuitenkin onnistunut organisoimaan lähtökohtaisen 5-2-3 prässinsä myös riittävän laadukkaaksi pärjätäkseen Valioliigan kärkijoukkueita vastaan.

Chelsean prässätessä vastustajaa joukkueen painollisen puolen wingback irtoaa usein paineistamaan ylös vastustajan laitapuolustajaan asti.

Yläkolmikon palloa lähin pelaaja pyrkii luomaan pallolliselle pelaajalle painetta peittäen samalla syöttösuuntia pelintekoalueelle. Keskikentän kaksikko liikkuu prässin mukana ja joukkueen laitimmaiset keskuspuolustajat puolustavat aggressiivisesti eteenpäin tarvittaessa.

Joukkue mukauttaa usein tapaansa prässätä ottelukohtaisesti ja Tuchel on etenkin vaarallisimpia vastustajia vastaan muovannut prässiä vastustajan mukaan.

Manchester United -ottelun ensimmäisellä puoliajalla joukkue esimerkiksi pyrki ohjaaman Unitedin pelinavaamisen toiselle puolelle kenttää paineistaen vastustajaa sivurajaa vasten. Prässäämisen toiminnassa oli kuitenkin haasteita, joten Tuchel päätyi valmennustiimeineen mukauttamaan joukkueensa prässäämistä toiselle puoliajalle.

Tuchel on tunnettu siitä, että saksalainen valmentaa joukkueensa pelaamista vahvasti periaatteiden kautta. Saksalainen muovaa valmennustiimeineen joukkueen pelijärjestelmää ja ottelusuunnitelmaa vastustajan mukaan.

Tuchelin laajempi valmennusfilosofia ei ole sidottu yksittäiseen pelijärjestelmään, vaan valmentaja näkee joukkueensa muodon ainoastaan työkaluna, jonka avulla tiettyjä periaatteita voidaan kentällä toteuttaa.

Tuchelin joukkueiden puolustuspelaaminen on tunnettu lisäksi aggressiivisesta vastaprässistään. Valmentajan Chelsea-uran alku ei tee tähän asiaan poikkeusta. Saksalainen on useissa lehdistötilaisuuksissa peräänkuuluttanut joukkueensa vastaprässiltä välitöntä intensiteettiä.

Näkyvin esimerkki Tuchelin vaatimustasosta joukkueen kollektiiviseen vastaprässiin tapahtui Southampton-vierasottelussa.

Tuchel otti Southampton-ottelun loppupuolilla pois kentältä, 30 minuuttia aiemmin sisään vaihtaneensa, Callum Hudson-Odoin. Ottelun jälkeisessä haastattelussa valmentaja kertoi avoimesti syyn vaihtoon olleen 20-vuotiaan toiminta pallonmenetystä seuranneissa tilanteissa.

Tapaus havainnollisti hyvin valmentajan tapaa johtaa joukkuettaan. Vaikka moni brittimedia repi vaihdosta isoja otsikoita, Tuchel toimi tilanteessa kuitenkin ainoastaan omien arvojensa mukaisesti. Kyseessä oli tapaus, jossa pelaaja ei toteuttanut riittävällä tavalla joukkueen yhteisiä toimintasääntöjä.

Tuchel painotti kuitenkin välittömästi ottelun jälkeen, että nuorella laitapelaajalla olisi jo seuraavana päivänä mahdollisuus näyttää kuuluvansa avauskokoonpanoon seuraavassa ottelussa.

Reaktio oli ilmeisesti hyvä, sillä Hudson-Odoi avasi Atletico Madrid-ottelun vain muutama päivä tapahtuman jälkeen.

Lopuksi

Thomas Tuchel on saanut Chelsean pelaamiseen leimattua omaa peli-identiteettiään ensimmäisen kymmenen ottelun aikana. Saman aikaan lienee selvää, että joukkueen harjoittelussa on jouduttu tekemään tiettyjä kompromisseja ottelutahdin takia.

Pelillinen anti ja tulokset ovat olleet kuitenkin lupauksia herättäviä. Loppukevät tulee näyttämään mihin suuntaan Chelsean pelillinen prosessi liikkuu jo tulevaa kautta ajatellen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin mahdolliselta, että mennyttä kautta dominoineelle Manchester Citylle on tuloillaan todellinen haastaja.

Kirjoittaja: Severi Vielma

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button