fbpx
Artikkelit

Laurila: Antonio Contea on turha huudella Manchester Unitediin

Old Traffordilla vallitsee konservatiivinen kulttuuri, joka ei ravistelua kaipaa, kirjoittaa Eero Laurila.

Antonio Conte trendaa hulluna Twitterissä, kun Manchester United häviää jalkapallo-ottelun. Nykyään taitaa riittää tasapelikin.

Osa Unitedin kannattajista vaatii italialaista Old Traffordille. Tähän on hyvä syy. Conte on kirjaimellisesti sarjavoittaja. Valioliigan ja Serie A:n mestari. 

United on juhlinut Valioliigan mestaruutta viimeksi keväällä 2013. Odottavan aika on pitkä. United on polttanut viimeisen viiden vuoden aikana pelaajiin poskettomasti rahaa. Kärsimättömyys heijastuu laajasti. Puntia kuluu, potkuja vaaditaan.

Ole Gunnar Solskjær on pärjännyt Unitedin managerina kohtuullisesti. Hän on johdattanut punaiset Valioliigan kolmen parhaan joukkoon. Tämä on Unitedin kulutuksella ehdoton minimi.

Conte antoi Hazardille pirtelön

Solskjær on muuttanut tai oikeastaan palauttanut Unitedin kulttuurin. David Moyes, Louis van Gaal ja José Mourinho edustivat ulkopuolisuutta. Solskjær on Unitedin ikoni ja sisäpiiriläinen.

Valmentaminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Old Traffordilla laaja-alaisuus vain korostuu. Unelmien teatterilla ei riitä pelkkä lajituntemus. Pitää hallita valtavaa sekasotkua, seuraa ympäröivää kulttuuria, mediaa, johtoa, kannattajia, laajaa valmennusryhmää, pelaajia – koko seuraa.

Solskjær on onnistunut pitämän ilmapiirin yllättävän tyynenä. Hänellä on paljon vanhoja pelikavereita television asiantuntijatehtävissä ja vankka asema ydinkannattajien porukassa.

Kentällä on vaikeampaa. Unitedin pelaaminen on keskinkertaista. Solskjær puhuu seuran perinteitä kunnioittavasta vauhdikkaasta jalkapallosta. Todellisuudessa Unitedin suurin ongelma on hitaus. Joukkueen pelaaminen perustuu kollektiivisten periaatteiden sijaan vankasti pelaajien ja vastustajien ominaisuuksiin. 

Hyvä esimerkki on Cristiano Ronaldon hankinta. Tulevaisuudessa nähdään, rakentuuko Manchester United jatkossa liian vahvasti Ronaldon varaan. Kloppimaista hevimetallijalkapalloidentiteettiä ei Solskjær Old Traffordile jätä. United on yksilöiden varassa.

Solkskjær lähtee ennemmin tai myöhemmin. Conte on huhujen mukaan kiinnostunut tulemaan Old Traffordille. Maailman suurimpiin kuuluva jalkapallojätti totta kai houkuttaa.

Conte on jalkapallovalmentajana ehdoton. Stamford Bridgellä hän aloitti urakkansa jakamalla pelaajille raikkaat vihersmoothiet. Ne räätälöitiin rasvaprosentin mukaan. Sipsejä ja olutta joskus nauttiva Eden Hazard sai lehtikaalia tai vastaavaa. Chelsea voitti keväällä mestaruuden. Hazard näytti piukassa pelipaidassaan slimmiltä.

Conte toi Stamford Bridgelle oman seitsenhenkisen italialaisen taustatiimin. Heille hän veti kesälomalla uuvuttavia juoksuharjoituksia vuorilla. Jees-miehiä ei tähän porukkaan mahdu. 

Old Traffordilla vallitsee erilainen kulttuuri. Jonathan Wilson kirjoitti hiljattain Guardianiin, että entiset pelaajat palkattiin ennen puhumaan kutsuvieraille. Old Traffordilla he sen sijaan nykyään johtavat, valmentavat ja pelaavat, Wilson näki.

Miljardin punnan kysymys on, johtaako Unitedin toimintatapa menestykseen. Tällä hetkellä vastaus on kylmä ei.

Elähtänyt kokolattiamatto

Vielä tärkeämpi kysymys on, miten Unitedin nykykulttuuri vaikuttaa tulevaisuuteen. 

Conte joutuisi soutamaan Old Traffordilla vastavirtaan. Chelseassa hän ei vastaavaan haasteeseen törmännyt. Länsilontoolaisten omistaja Roman Abramovitsh on luonut vain ja ainoastaan menestykseen perustuvan hyvin lyhytnäköisen toimintamallin. 

Sinisten ikoni Frank Lampard sai lähteä viime kaudella. Tilalle palkattu Thomas Tuchel voitti muutamaa kuukautta myöhemmin Mestarien liigan. Manchester United hävisi samalla viikolla Villarrealille Eurooppa-liigan loppuottelussa.

Chelseamaisessa kulttuurissa on paljon hyvää. Kulttuuri heijastuu lehdistötiloihin saakka. Jos Chelsea ei pärjää, on seuran työntekijöillä mieli maassa. Toimittajat otetaan vastaan hieman kylmästi. Ilmassa leijuu kireyttä. Kaikki on hyvin selkeää: Chelsea pelaa vain ja ainoastaan kolmesta pisteestä.

Manchester United on ajautunut erikoiseen kuplaan. Seuran kannattajat muistelevat historiaa ja kuittailevat innolla kilpailijoiden vastoinkäymisille. Solskjær antaa faneille viikoittaisen dopamiiniannoksen puhumalla taitavasti, mutta tulos on vähän niin ja näin.

Manchester United tuoksuu urheilullisesti hieman elähtäneeltä kokolattiamatolta. Historia on ajanut nykypäivän yli.

Sir Alexin henki elää

Manchester Unitedin nykyinen valmennusrakenne on konservatiivinen. Kokonaisuutta johtaa Solskjær. Hänellä on alapuolellaan Michael Carrick, Mike Phelan, Kieran McKenna ja Martyn Pert tittelillä ”Assistant Manager”. 

Carrick ja Phelan kuuluvat Old Traffordilla kalustoon. Pert on Solskjærin vanha luottomies. McKenna on noussut rakettimaisesti Tottenhamin ja Manchester Unitedin junioripuolelta.

Taustalla toimii viisikon ohella iso porukka maalivahtivalmentajista, yksilövalmentajiin ja kuntovalmentajiin. United palkkasi kesällä erikoistilannevalmentajankin. Eric Ramsay, 29, yrittää kohentaa erityisesti erikoistilanteiden puolustamista. United päästi viime kaudella 14 maalia kulma- ja vapaapotkuista. Vain Leeds United ylsi heikompaan saldoon (15).

Ramsay ja McKenna opiskelivat urheilutieteitä yhdessä. On erittäin lupaava merkki, että Solskjær on valmis jakamaan vastuuta nuorelle kaartille ja ottamaan ulkopuolisia vaikutteita toimintaan.

Juuri vastuun jakaminen korostuu Unitedin kokoisessa yhteisössä. Kaukana on ajat, jolloin manageri kahmi kaiken vallan itselleen. Yksinäisen koulukunnan viimeinen sanansaattaja Arsène Wenger kaatui lopulta osin juuri heikohkoon delegointiin. Jopa Sir Alex Ferguson jatkoi aikoinaan vastuuta ja katseli harjoituksia toimiston ikkunasta. Solskjær on selvästi ottanut vaikutteita mentoriltaan.

Lisävirikkeitä kiistatta tarvitaan Old Traffordilla. Tulosten ohella valmennustiimin laatu heijastuu pelaajien kehityksessä. Onko esimerkiksi Marcus Rashford tai Anthony Martial kehittynyt riittävästi. Leeds Unitediin myyty Daniel James jäi junnaamaan paikoilleen. Jesse Lingardillakin on potentiaalia huomattavasti parempaan. Unitedin nykyjoukkue on niin laadukas, että tekosyitä ei enää juuri voi löytää. Vain Valioliigan mestaruus kelpaa tälle porukalle.

Ja juuri tämä vie meidät valmentajuuden ytimeen. Laaja taustatiimi ei välttämättä riitä, jos toiminta pyörii mukavuusalueellaan. Jalkapallovalmentaminen on parhaimmillaan ja pahimmillaan raastavaa puuhaa. Valmentajan on annettava pelaajilleen kaikki ja vielä vähän enemmän. On puskettava ja vältettävä loppuun saakka turhan seesteistä junnaamista. Valmentaminen on kipinöitä ja ristiriitojakin. Valmentaminen koettelee terveyttä. Jokainen kehitysaskel vaatii valtavan ponnistuksen.

Valmennustiimin toiminta voi näyttää ulospäin erittäin hyvältäkin. Harjoitukset pörräävät sulavasti. Harjoitteet rullaavat. Pelataan aluepelejä ja löydetään kolmatta pelaajaa. Peli ja kehitys kertovat lopulta kaiken. Onko ärsyke riittävää.

Conte saa nostella pokaaleja muualla

Koko Unitedin pelillinen kulttuuri on kolmessa vuodessa rakentunut vahvasti Solskjærin ympärille. Taustalla häärii vielä Ronaldonkin takaisin houkutellut Sir Alex. Lisänä vielä Solskjærin entinen pelikaveri, nykyinen tekninen johtaja Darren Fletcher.

Tämä on sekä vahvuus että heikkous. United on valinnut linjansa, mutta tajunnan räväyttävää jalkapallovallankumousta on turha odottaa. United on esimerkiksi takamatkalla data-analyysin puolella. Tämä on heijastunut muun muassa hakuammuntana siirtomarkkinoilla. Seuran kulisseissa on rakennettu jo pitkään ”data teamia”. Tulevaisuus näyttää, miten numerot saadaan käytäntöön. Esimerkiksi Liverpool on tällä saralla suunnannäyttäjä.

Solskjær johtaa valtavaa porukkaa. Hänen tehtävänään on kuunnella, aistia, tutkia ja miettiä. Hän tekee päätökset.

Jokainen pienikin päätös vaikuttaa norjalaisen onnistumiseen. Joukkueen pelaaminen on eri tekijöiden summa. Siihen vaikuttaa, antaako Solskjær todella vastuuta taustoilleen. Hän määrittää isot linjat. Hän päättää, kuunteleeko vai ei. Solskjær valitsee, mennäänkö oikealle vai vasemmalle.

Jokainen manageri toimii eri tavalla. Pep Guardiola palkkasi avukseen Juanma Lillon. Pepijn Lijnders tukee Kloppia. Lillo ja Lijnders tunnetaan jalkapallovalmennushipsterien keskuudessa kiistattomina osaajina. Manchester City ja Liverpool pelaavat heidän avullaan nykyään aivan eri jalkapalloa. Lillo ja Ljinders tulivat, näkivät ja muuttivat.

Manchester Unitedin kokonaisuus on tutumpi ja turvallisempi. Vanhoja pelaajia ja vanhoja luottomiehiä riittää taustalla. Conte ei nykykulttuuriin istu. 

Solskjær on valinnut suunnan. Hän on seuran mies. Conte on kaikkea muuta. Hän ravistelisi. Samaa yrittivät hieman Moyes, van Gaal ja Mourinhokin, mutta vanha kaarti iski takaisin.

Solskjærin nykyinen, tuore sopimus kestää kevääseen 2024. Kovin radikaaleja liikkeitä on siis turha odottaa Old Traffordilla. Conte voi mennä nostelemaan pokaaleja muualle. 

Eero Laurila

Viime vuosien Suomen tunnetuin brittifutistoimittaja. Viiden kauden ajan Englantia kirjeenvaihtajana Hackneyn hipsterikahviloista Dundeen sateisille nummille asti kolunnut toimittaja. Asiaa pelistä ja kulttuurista. Ammattivalmentaja.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to top button