Valioliiga

Tiira: David Moyes tekee sensaation, jos vie West Hamin Mestarien liigaan

Hammers ei näytä enää innokkaan johtoportaan kasaamalta sekametelisopalta, kirjoittaa Jaakko Tiira.

West Ham United on Valioliigakauden suurin yllättäjä. Neljäntenä majaileva itälontoolaisseura on kerännyt 31 pelistään 55 pistettä, mikä sivuaa jo nyt tämän vuosituhannen toiseksi parasta pistepottia.

Legendaarisen Boleyn Groundin jäähyväiskauden (2015-16) 62 pistettä on myös vahvasti haarukassa. Hammersin nykyinen pistekeskiarvo, 1,77, siivittäisi sen 67 pisteen kauteen. Sillä olisi ylletty viime kaudella kolmanneksi.

Loppusijoitus kärkinelikossa ja paikka ensi kauden Mestarien liigaan olisi tämän vuosituhannen ehkäpä suurin sensaatio Leicesterin mestaruuden jälkeen. Etenkin, kun huomioi kuinka haastavista lähtökohdista Hammers kauteen lähti.

Huippukausi kulminoituu ennen kaikkea manageri David Moyesiin.

Turbulenssi

Ennen kuin hypätään meneillään olevaan kauteen, on paikallaan ottaa pikakelaus Hammersin viime vuosiin.

Thames-joen satamatyöläisiin juurensa juontava West Ham jätti seuraa vuodesta 1904 palvelleen Boleyn Groundin keväällä 2016. Juhlavissa merkeissä. Kuudes sija ja 62 pistettä mainion kauden pelanneen Dimitri Payetin johdolla lupasivat hyvää, vaikka kannattajat eivät missään vaiheessa lämmenneet muutolle Olympiastadionin hulppeisiin puitteisiin.

Kotikenttä oli Hammers-kannattajille identiteettikysymys. Seuran juuret ovat syvällä rosoisessa ja työväenluokkaisessa Itä-Lontoossa. Kerrostalojen keskellä kukkinut Boleyn Ground edusti kaikessa koruttomuudessaan juuri itälontoolaisuutta.

Noin kuuden kilometrin päähän Lontoon vuoden 2012 olympialaisiin noussut uusi kotikenttä on iso ja moderni, mutta kolkko. Myös olympiapuiston ympäristö Stratfordin kaupunginosassa, josta löytyy jättimäinen kauppakeskus ja muutenkin näyttävää arkkitehtuuria, on kaikkea muuta kuin Hammersin näköinen.

Muutto myytiin kannattajille ruusuisten tulevaisuuden visioiden kera. Hammersin piti nousta uuden kotiareenan myötä seuraavalle tasolle ja kamppailemaan UCL-paikoista. Stepin sijaan seura ajautui kaaokseen, jossa muun muassa pelaajarekrytointi näytti täysin sattumanvaraiselta hakuammunnalta ilman minkäänlaista visiota.

Slaven Bilic menetti otteensa jo kaudella 2016-17, mutta sai jatkaa seuraavaan syksyyn. Moyes piti seuran sarjassa ja lämmitti penkkiä Manuel Pellegrinille. Chileläisen avauskausi oli lupauksia herättävä, mutta toisella kaudella Hammers luhistui ykkösveskari Lukasz Fabianskin loukkaantumiseen ja Pellegrinin liian suurpiirteiseen pelitapaan.

Hammers poltti uusiin pelaajiin peräti 324 miljoonaa puntaa vuosina 2016-2019. Frankfurt nielaisi Sebastian Hallerista 45 miljoonaa puntaa, Lazio Felipe Anderson 35. Andre Ayewiin upposi 22 miljoonaa. Loukkaantumisherkkä Jack Wilshere naarattiin 100 000 punnan viikkoansiot taanneella kolmen vuoden sopimuksella.

Surkea urheilujohtaminen yhdistettynä pettyneisiin kannattajiin muodostivat noidankehän, jossa Hammers oli aina yhden vastoinkäymisen päässä kriisistä. Muuton jälkeisen neljän kauden loppusijoitukset 11, 13, 10 ja 16 ovat kaukana siitä, mitä seura visioi.

Kuvaavaa olikin, kun West Bromwichissa viime kauden lainalla viettänyt oma kasvatti Grady Diangana myytiin kauden alla Hawthronsille. Edustusmiehistön pelaajat, kapteeni Mark Noble etunenässä kritisoivat myyntiä, mikä laukaisi minikriisin jo ennen kauden avauspotkua.

Kun West Ham vielä hävisi sarja-avauksensa kotonaan aneemisen esityksen jälkeen Newcastlelle, näytti ilmassa olevan kaikki katastrofin ainekset. Olisiko tämä vihdoin se kausi, kun krooninen alisuorittaja lähtee divariin?

Koheesio

Piste- ja maaliodottamien valossa West Ham on ylisuorittanut hiukan, mutta ei niin paljon, että 51 pisteestä voisi puhua kuplana. Pisteodottama 48,37 oikeuttaa xP-taulukossa 6. sijaan. Taakse jää muun muassa Leicester. Maaleja Hammers on tehnyt neljä odottamaa enemmän. Omissa on kolissut alle kerran useammin kuin xGA on luvannut.

Miten West Ham on onnistunut tässä tempussa?

Olennainen tekijä loistokauden taustalla on tietenkin manageri David Moyes. Paljon parjattu ja jopa menneeksi mieheksi haukuttu skotti on luonut Hammersille selkeän ja täsmällisen pelitavan. Joukkueelle on muodostunut identiteetti.

Moyesin ryhmä puolustaa kompaktisti kolmessa tiiviissä linjassa. Pallollisesta pelistä on karsittu hienoudet. Hammers on ollut pallossa vain 42,9-prosenttisesti. Lukema on sama kuin jumbo Sheffield Unitedilla. Taakse jäävät ainoastaan Newcastle ja WBA. Omille Hammers syöttää alle 77-prosentin tarkkuudella. Se pyrkii suoraviivaisesti joko keskityspaikkoihin tai puolustuslinjan selustaan.

Keskikaistalta löytyy väkivahvoja kamppailijoita konehuoneen Declan Ricesta ja tšekkisensaatio Tomas Soucekista kärkimies Michail Antonioon. Laidoilla on vikkeläjalkaisia ja erinomaisia kuljettajia.

Hammers on ollut vahva ilmatilassa. Se on voitettanyt keskimäärin yli 20 pääpalloa ottelua kohden. Kolmanneksi eniten. Moyesin ryhmä on löytänyt erinomaisen täsmäaseen erikoistilanteista. Jarrod Bowenin ja Aaron Cresswellin vasurit sinkoavat laatupalloja, joista Hammers on iskenyt 15 osumaa. Kolme maalia enemmän kuin toiseksi paras erikoistilannejoukkue.

Erikoistilannemaalien lähes 30 prosentin osuus maalitilastoissa näkyy. Pitkänhuiskea Soucek on osunut yhdeksän kertaa. Toppari Craig Dawsonkin kolmesti. Soucekin taakse jäävät muun muassa Sadio Mané, Timo Wener ja Gabriel Jesus. Man Unitedin Paul Pogba ja Mason Greenwood ovat maalanneet Dawsonin tavoin kolmesti.

Moyesin suurin onnistuminen onkin se, että hän on saanut joukkueen koheesion kuntoon. Sen sijaan, että Moyes olisi yrittänyt tunkea nimimiehiä avauskokoonpanoonsa, skotti siivosi tarpeettomaksi katsomansa pelaajat. Muun muassa kovaa liksaa nostaneille Wilsherelle ja Felipe Andersonille näytettiin ovea. Tammikuussa Haller kaupattiin reilulla tappiolla Ajaxiin.

Tilalle löytyi oivia täsmähakuja, kuten tuntematon tšekkipakki Vladimir Coufal ja tammikuussa lainattu, pöyristyttävän upeaa kevättä pelaava Jesse Lingard. Englannin maajoukkueeseen palannut keskikenttäpelaaja on iskenyt yhdeksään otteluun kahdeksan maalia ja alustanut neljä osumaa.

Hammers ei näytä enää innokkaan johtoportaan kasaamalta sekametelisopalta, jossa valmentaja yrittää saada kaikki nimimiehet yhtä aikaa kentälle. Moyesin porukka on tiivis nippu, joka ei ole horjunut edes avainpelaajien loukkaantumisten alla. Simppeli pelitapa kantaa, kun tehtävät ovat selvät.

Huomionarvoista itälontoolaisten tämän kauden menossa on ollut sekin, että kauden 16 voitosta peräti 11 on tullut yhden maalin marginaalilla. Maalin tappioita on ainoastaan neljä. Pienet marginaalit ovat siis kääntyneet Hammersin eduksi.

Rauha

Koronapandemia on ravistellut kovalla kädellä urheilumaailmaa. Tulonmenetykset ja niiden myötä kuivunut kassa saattoi olla jopa onni onnettomuudessa. Moyes perusteli kesän – tai paremminkin sanottuna syksyn – hiljaista siirtoikkunaa sillä, että seuran piti satsata etupainotteisesti tammikuussa 2020, jotta se säilyttäisi sarjapaikkansa. Tuolloin Itä-Lontooseen rantautuivat tällä kaudella loistaneet Bowen ja Soucek.

Myös Dianganan myyntiä perusteltiin seuran tiedotteessa lisäresurssien saamisella muihin hankintoihin. Hammersin piti toden teolla pohtia, mitä se tarvitsee, kun aiemmilta kausilta tuttuihin –– West Hamin mittaluokassa – Pepsi-hankintoihin ei ollut varaa.

Paradokaalista onkin, että West Hamin nettokulutus tämän kauden kahden siirtoikkunan aikana jäi vajaaseen kahdeksaan miljoonaan puntaan. Silti joukkue pelaa Valioliigahistoriansa parasta kautta.

Myös kotiyleisön puuttuminen on saattanut jopa palvella West Hamia. Joukkue on saanut työrauhan levottoman tunnelman väistyttyä.

Kausaalisuhdetta Hammersin pärjäämisen ja yleisön puuttumisen välillä on tietysti mahdoton osoittaa. Tilastot antavat kuitenkin osviittaa. Moyesin miehistö on raapinut tämän kauden 16 kotiottelustaan 31 pistettä, pistekeskiarvon ollessa 1,93. Viime kaudella se ehti pelata 14 ottelua ennen kauden keskeytymistä. Niistä plakkariin tarttui 15 pinnaa, eli keskimäärin 1,07 per peli.

Kauden aikana pelattavalle 19 kotiottelulle jaettuna, tämän kauden saldo ilman yleisöä ja viime kauden operointi kannattajien silmien alla tuottaisivat yli 16 pisteen eron.

Pilven yläreunalla liihottaminen heittää Hammersille ja Moyesille kuitenkin haasteen. Tarjoaako altavastaajafutikseen perustuva pelitapa mahdollisuuksia kehittyä entisestään? Ei liiemmin.

Joukkuekin on vanha. Kymmenestä tällä kaudella eniten minuutteja sarjapeleissä kellottaneesta Hammers-pelaajasta puolet on yli kolmekymppisiä. Joukkueen kirkkain helmi, 22-vuotias Declan Rice revitään väistämättä isompiin ympyröihin tulevaisuudessa.

Moyesin viitoittama tie antaa kuitenkin hyvän pohjan rakentaa. Kokenut skotti on tuonut kaivattua vakautta levottomaan ympäristöön, repinyt käytössä olevasta materiaalista maksimit irti ja osoittanut, että koherentti pelitapa – oli se, mikä tahansa – on kaiken pohja, toimintaa ohjaava peruskivi.

Kenties David Sullivanin johtama, auttavasti jalkapalloa ymmärtävä omistajaporraskin on vihdoin ymmärtänyt johdonmukaisuuden merkityksen. Raha auttaa, mutta kilpailuetu saavutetaan aina nurmella. Ei kulisseissa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button