Muut sarjatValioliiga

Nyt vastaa Virtanen: Kulttiseura FC United of Manchester ei perustu vain aatteisiin – taustalla pyrkimys liiketoimintaan

Pauli Loukola kirjoitti noin viikko sitten erinomaisen tekstin ”FC United of Manchester tasapainoilee avainkysymyksen äärellä – mikä on kulttiseuran tarkoitus?”. Siinä hän kävi läpi muun muassa seuran merkitystä yhteisölle sekä sitä, kuinka toiminnan mainostetaan olevan epäkaupallinen vastine Manchester Unitedin amerikkalaisomistukselle.

Tahdon tarjota tähän teille toisenlaisen näkökulman. Sellaisen, joka ei varmasti ole todistusaineistoineenkaan lähellekään aukoton, mutta herättää ajattelemaan tämän ja muidenkin protestiseurojen alkuperää.

Kun aikoinaan kävin Manchesterissa kuvaamassa omakustannedokumenttia alueen fanikulttuurista, törmäsin ystäväni kanssa Tony O’Neilliin, pitkään ja karskiin mieheen. Hän ilmestyi pieneen faniliikkeeseen kesken tekemämme haastattelun. Tony oli Manchester Unitedin huligaaniryhmä Red Armyn jäsen ja vetäjä 70-luvulta lähtien.

Jere ja Tony O’Neill Manchesterissa

Emme tuolloin tienneet minkälaisen pullonkorkin avasimme, kun kysyimme häneltä mielipidettä protestiseura F.C. Unitedista. Tony suorastaan raivoistui edes ajatellessaan seuran toimintaa ja alkoi sättimään jokaista Manchester Unitedin fania, jotka edes hyväksyvät tämän uudehkon seuran toiminnan. No totta kai me ymmärsimme pitää filtterin päällä ja olla ottamatta kaikkea sellaisenaan kuin nasevaääninen vanha huligaani sitä meille syötti. Mutta yksi asia kuitenkin sai minut tekemään enemmän taustatutkimusta F.C. Unitedin taustoista. Tony sanoi meille kutakuinkin näin: ”Miksei kukaan muu ymmärrä mennä tutkimaan seuran taustoja julkisista rekistereistä, joista löytyy selkeästi faktat siitä, kuinka mätä seura on?”

F.C. United on todellakin alusta lähtien painottanut olevansa protesti Manchester Unitedin amerikkalaisomistukselle ja sen tuomalle aggressiiviselle kaupallisuudelle. Seura on ensimmäisestä tiedotteestaan lähtien korostanut epäkaupallisuuttaan ja saanut tuhannet Manchester Unitedin kannattajat ottamaan itsensä niin sanotuksi kakkosseuraksi, jonka otteluita käydään katsomassa paikan päällä. Ovatpa useat sadat myös olleet mukana tukemassa rahallisesti seuran uuden stadionin rakentamista.

Kun me ystäväni kanssa kävimme samalla dokumenttireissulla haastattelemassa F.C. Unitedin yhtä perustajista ja silloista toimitusjohtaja Andy Walshia, saimme kasaan vain ison määrän seuran toiminnan hehkutusta ja epäkaupallisuuden korostusta. Meitä kierrätettiin silloin vielä rakenteilla olevan uuden stadionin tiluksissa ja saimme oppitunnin siitä, kuinka tämän seuran omistavat sen fanit.

Mutta miten sitten näin epäkaupallinen seura on aidosti syntynyt tämän päivän maailmaan? Onko todellakin joukko ihmisiä lähestynyt fanittamista niin puhtaan epäkaupallisesta ja epäitsekkäästä kulmasta, että se kestää tarkemmankin tarkastelun? Vai onko sittenkin taustalla jotain, joka ei kestä täyttä päivänvaloa?

F.C. United of Manchesterin kotistadion rakennusvaiheessa

Kun ensimmäisen kerran kirjauduin Euroopan tavaramerkkirekisteriin ja aloin tehdä hakuja seuran nimellä, en ollut uskoa silmiäni. Heti ensimmäinen haku tuotti peräti neljä osumaa. Yksi hakuosumista on edelleen voimassa oleva suoja seuran nimelle ja logolle (tavaramerkkisuoja EU005294715). Kyseinen hakemus on jätetty 5. syyskuuta 2006. Rekisteristä löytyy myös kaksi jo vanhentunutta tavaramerkkisuojaa, jotka ovat alun perin hankittu vain Britanniaa varten. Näistä ensimmäinen on tehty 2.12.2005. Tästä voidaan päätellä, että alkuun seura on todellakin mietitty vain pieneksi paikalliseksi toimijaksi, koska Euroopan laajuinen hakemus on tehty vasta jälkikäteen.

Ennen kuin menen tarkemmin neljänteen löytyneeseen hakuosumaan, on hyvä muistaa, että Malcolm Glazer aloitti Manchester Unitedin osakkeiden ostamisen jo syksyllä 2003. Toukokuussa 2005 Glazerin osuus seurasta ylitti jo 50 prosenttia ja tästä alkoi nopea prosessi, jolla seura otettiin pois pörssistä ja koko seuran valtaus onnistui.

Tämä neljäs hakuosuma onkin sitten se mielenkiintoisin, kun peilataan tähän jo mainittuun puhtaasti epäkaupalliseen imagoon. Kyseinen hakemus on myös se ensimmäinen, joka on tavaramerkkirekisteriin jätetty. Hakemuksen (UK00002394547) jättöpäivä on 17. kesäkuuta 2005 eli noin kuukausi sen jälkeen, kun Glazerit saivat enemmistön seurasta.

Mikä tekee sitten tästä tavaramerkkihakemuksesta niin mielenkiintoisen? Jokainen hakemus sisältää aina eri kategoriat, joihin tavaramerkkisuojaa haetaan. Tässä tapauksessa suojaa on haettu kolmeen kategoriaan, joista luonnollisesti yksi on seura- ja toinen jäsentoiminta. Mutta kolmas kategoria onkin sitten vaatteet.

Tästä tekee vielä erikoisemman se, että hakemus on jätetty ennen perustajajäsenten kokousta (pidettiin 5.7.2005). Eli siis seuran perustamista organisoineet ihmiset ovat suojanneet nimen myös vaatebrändiksi jo ennen koko toiminnan aloittamista. Paljon puhuvaa on myös se, ettei hakemuksen logo tietenkään voinut olla vielä se oikea, koska perustajajäsenten kokous vasta sen päätti. Siksi hakemuksen logona on erikoinen mustapunainen ympyrä, jossa on perustettavan seuran nimi. Hakemuksen on jättänyt Wilson Gunn (patentti- ja tavaramerkki lakitoimisto), joka on myös myöhempien hakemuksien yhteyshenkilötiedoissa. Miksi pienellä joukolla ihmisiä on ollut näin kova kiire turvata seuran nimi tavaramerkiksi? Entä miksi hakemukseen on pitänyt laittaa myös suoja vaatepuolelle, jos kuitenkin hakemuksen on tiedetty olevan vain väliaikainen turva?

Kun yritin aikoinaan asiasta seuralta tiedustella, he eivät halunneet kommentoida sitä mitenkään. Olisin halunnut tietää, miten vasta myöhemmin perustettavan fanien omistaman seuran kaupalliset tavaramerkkioikeudet olikin jo pyritty turvaamaan joidenkin henkilöiden toimesta etukäteen. Kun vielä muistelin Andy Walshin kanssa tekemäämme haastattelua, on mahdotonta olla ajattelematta sitä, etteivät F.C. United of Manchesterin toiminnan taustalla alun perin olleet ihmiset olisi todellakin halunneet alkaa tehdä jonkinlaista rahaa protestihengellä. Tämän ensimmäisen tavaramerkkihakemuksen omistustiedot muuten muuttuivat seuralle vasta 2006 loppupuolella eli siihen asti Wilson Gunnin lakitoimiston kautta oikeudet omistivat joku muu taho.

Totta kai tällä asialla voidaan spekuloida puoleen ja toiseen, mutta omalta osaltani en usko puhtaaseen protestihenkeen. F.C. United of Manchesterin omistus on toki nykyisin seuran faneilla, mutta kaiken alullepanijat ovat varmasti lähteneet toimintaan osin itsekkäistä lähtökohdista. Ei siinäkään sinänsä mitään väärää ole. Varsinkaan, kun toiminta nykymuotoisellaan tuo paljon hyvää yhteisölle. Mutta Glazerin perheen omistuksen kritisointi ja esiintyminen protestiseurana on mielestäni yhtä suurta tekopyhyyttä kuin niiden Manchester United fanien toiminta, jotka itse kritisoivat asiaa ja silti ostavat virallisia fanituotteita ja käyvät otteluissa. Uskottavuus puuttuu täysin.

Jalkapallo on muuttunut vuosi vuodelta kaupallisempaan suuntaan – halusivat fanit sitä tai eivät. Myös Pauli Loukolan kirjoittamassa tekstissä käy ilmi, että F.C. United itsekin jo ihan avoimesti puhuu tarvitsevansa enemmän tuloja turvatakseen tulevaisuutensa. Vapaaehtoistyö kun ei ammattiseuran toiminnan ylläpitämiseksi vain riitä.

Jos tavaramerkkihakemusasiat ovat osalle vain salaliittoteorioiden tasoista huuhaata, ei faninäkökulmaa voi kukaan kiistää. Eli siis sitä, että jos kannatat jotain seuraa, et käännä sille selkääsi. Et vain yksinkertaisesti edes protestiksi ala kannattaa jotain toista seuraa. F.C. United of Manchester on ihan samalla tavalla kilpaileva seura kuin mikä tahansa muukin. Se ei pelaa Manchester Unitedin kanssa samalla sarjatasolla, mutta se on kilpaileva seura.

Tony O’Neill esitti haastattelussamme hyvän kysymyksen: Kumpaa seuraa nämä F.C. Unitedia protestiksi seuraavat kannattavat, jos seura joskus kohtaa Manchester Unitedin?

Cheers,
Jere

Aihealueet

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close