Muut sarjatUutiset

Salford City ja Oldham Athletic kulkevat eri suuntiin – isoveli näpäyttää silti vielä nousukasta

”Oh wau, se on oikeasti todella pieni”, toteaa noin 10-vuotias Oldham Athleticin kannattaja, kun hän hyppää minibussista ulos Salford Cityn Peninsula Stadiumin ulkopuolella.

Alkamassa on pian Kakkosliigan Suur-Manchesterin derby Salford Cityn ja Oldham Athleticin välillä. Kohtaavat sarjataulukon 11 ja 21. Seurat erottaa 13 kilometriä. Tämä on parin historian toinen kilpailullinen ottelu vastakkain.

Salford City on seuroista se, joka on nauttinut enemmän mediahuomiota viime vuosina nousten jalkapallopyramidia ylöspäin Class of 92:n jäsenet kansikuvamalleinaan. Salfordilla on uusi stadion, uusia pelaajia ja valtava kunnianhimo edetä nopeasti divisioonia ylöspäin. Viimeisen viiden kauden aikana se on noussut neljästi.

Oldham Athletic edustaa puolestaan ”small town Englantia” historiallisena seurana, joka kuitenkin ulospäin näyttää jämähtäneen paikoilleen. Oldhamin kaltaiset aiemmin teollisuudellaan pärjänneet paikkakunnat ovat suurissa vaikeuksissa modernissa Iso-Britanniassa. Brexitin kaavaillaan vain vaikeuttavan köyhien kylien olotilaa. Oldhamista on viime aikoina kuulunut valitettavia uutisia palkanmaksuvaikeuksista ja pelotellaan jopa sen naapuri Bury FC:n kohtalosta, mikä meni konkurssiin.

Jalkapallokartalla Oldham Athleticin kaltainen seura on kuitenkin eri kokoluokkaa Salfordiin verrattuna. Busseja tyhjenee stadionin ulkopuolella yksi toisensa jälkeen ja niistä purkautuu lauma sinisiin kaulahuiveihin ja paitoihin pukeutuneita lädiryhmiä, mutta myös perheitä ja eläkeläisiä.

Jack Adcock, 23, on tyypillinen Oldhamin koti- ja vieraspeleissä käyvä kannattaja.

”Yritän päästä kaikkiin peleihin, mutta töiden vuoksi en pysty matkustamaan useisiin arkipäivien iltapeleihin. Meillä on todella vankka ydinporukka. Pelistä riippuen noin 1000 henkeä matkustaa ja voit olla varma, että kaikki paikalliset vieraspelit myydään loppuun”, Adcock toteaa.

Oldham myi ajoissa loppuun kaikki 1328 vieraslippua. Se on iso määrä suhteutettuna siihen, että yhteensä paikalla on 3646 silmäparia. Reilut 5000 henkeä vetävä Moor Lane on Ykkösliigan stadioneihin tottuneille Oldhamin kannattajille pieni.

On tärkeää hahmottaa konteksti seurojen välillä. Salfordilla on kirjoitushetkellä sarjan 19. korkein katsomokeskiarvo. Oldham kuljettaa kiitettäviä määriä kannattajia vieraspeleihin. On toki todettava, että Oldhamin keskiarvo ei ole juuri parempi, vaikka sillä onkin HJK:n stadionin kokoinen kotikenttä.

Kitkaa uustuttujen naapureiden välille on kuitenkin syntymässä.

”Vihaan kaikkea sitä, mitä Salford City edustaa. Seurassa on paljon asioita, mitkä ovat pielessä modernissa jalkapallossa. He yrittävät ostaa nousuja sarjatasosta toiseen. Kannattajista puhuttaessa minulla on toki suuri kunnioitus niitä kohtaan, jotka ovat seuranneet Salfordin mukana divisioonia ylöspäin. Sen sijaan halveksin uusia faneja, jotka ovat tulleet seuraamaan Class of 92:ta.”

Jack Adcock (keskellä) nostaa suosikki vieraspelikseen viime kauden voiton Fulhamista FA Cupissa, jonne hän matkusti Thames-joen varrella olutta juoden. Paikan päällä oli yli 6 000 The Laticsin kannattajaa.

Salford Cityn nousu ja nousu

Kirjoitimme vuosi sitten, miten ”The Ammies” amatöörit taistelee noususta kohti Kakkosliigaa. Se voitti lopulta Wembleyn nousufinaalin ja varmisti paikkansa isojen poikien joukossa. Sky Sportsin tai BT Sportin kamerat pyörivät peleissä ja meno on entistä ammattimaisempaa.

Tällä kertaa fanikaupan tuttu pomo, iäkäs ja sympaattinen Tony Sheldon joutuu toteamaan, että kaulahuivit on loppuunmyyty. Kauppa käy. Uusi tilaus on ollut jostain syystä myöhässä.

Pääsylippuni oikeuttaa pelkästään päätykatsomoon. Ennen sai valita paikkansa mistä vain katsomonosasta. Olutta ei saa viedä enää katsomoon toisinkuin alemmissa divisioonissa. Tällä kertaa meidät viitotaan siirtymään myös sivuun aukosta, joka on baarialueella stadionseinämän ulkopuolella, mutta johon televisiokamerat saattavat osua. Skylla ei saa näkyä oluttuoppeja edes kuvan taustalla.

Dirty Old Town rätisee jo komeasti kaiuttimista. Salfordista kertova laulu on osuva. Class of 92 yrittää vaikuttaa yhteisössä, mutta kaupunkina Salford on vähintäänkin likainen. Tietynlainen kovuus on mielestäni parhaiten paikallisia kuvaava termi. Jengirikollisuus kukoistaa kaupungissa yhä ja ikävät puukotustapaukset ovat yleistymässä esimerkiksi Lontoon tapaan.

Salford Cityn peleissä yleisö vaikuttaa olevan hyvin moninaista. Seuralla ei ole vankkaa kannatuskulttuuria ja otteluissa näkeekin paikallisten lisäksi hyvin pukeutuneita nuoria miesjoukkoja, jotka nauttivat pelistä selkeästi rentona lauantai-illan aloituspaikkana. Turisteja ja lapsia peleissä on myös poikkeuksellisen paljon. Kaikki on edullista. Pääsylippu 5-10 puntaa ja oluet 2,50 punnasta ylöspäin.

”Oldham get battered, everywhere they go.”

Salford on juuri siirtynyt rangaistuspotkulta jälkitilanteesta 1-0 johtoon. Seuran kovapalkkainen hyökkääjä Adam Rooney missaa pilkun ja jatkopallon, mutta kentän näkyvin pelaaja Brandon Asante on kärkkäänä irtopallossa ja viimeistelee hyvin.

Ensimmäistä kertaa Salfordin pelissä on myös jatkuvasti äänekäs tunnelma. Laulaminen keskittyy lähinnä Oldhamille ilkkumiseen. Vierailijoita kutsutaan kuusisormisiksi. Sukujuuret ovat jääneet pienelle alueelle monissa Englannin paikkakunnissa.

Heikkotasoisen puoliajan jälkeen Salford siirtyy tauolle johdossa. Neljän punnan pienpanimon alet myyvät hyvin. Vieressä on gourmet hot dogeja myyvä kioski. Laatu on parempaa kuin esimerkiksi Old Traffordilla.

Oldham taistelee ja onnistuu

”Oldham get battered, everywhere we go”, vieraspääty laulaa ironisesti.

Putoamiskamppailussa rimpuileva Oldham aloittaa toisen puoliajan kuitenkin terävästi. Päädystä lentää kaksi savupommia kentälle, mikä keskeyttää paikalliskamppailun hetkeksi.

”Henkilökohtaisesti lasken tämän derbyksi jo pelkästään maantieteellisen läheisyyden takia. En sanoisi, että seurojen välillä on kuitenkaan vastakkainasettelua. Ei mitään verrattuna Buryyn tai Rochdaleen”, Adcock sanoo haluten pitää Salfordia ruodussa.

Tosiasia on kuitenkin, että Oldhamin suunnasta kuuluu huolestuttavia uutisia. Oldhamin kannattaja Paul Scholes manageroi kotipaikkakuntansa seuraa viime keväänä kuukauden. Scholes erosi vedoten siihen, että seurajohto ei pitäytynyt lupauksissa, mitkä oli sovittu ennen sopimuksen allekirjoittamista. Marokkolaisen omistaja Abdallah Lemsagamin toimintatavat eivät ole avoimia, mutta useissa uutiskanavissa on raportoitu palkanmaksuongelmista ja omistajan puuttumisesta valmennusasioihin.

Kentällä altavastaaja Oldham ottaa kuitenkin otteen. Pelin taso ei päätä huimaa – johtuneeko kiivaasta pelirytmistä ja pomppuisesta alustasta? Lopulta Salfordin kehonrakentajan näköinen maalivahti Kyle Letheren ohitetaan. Non-leaguessa uransa tehnyt Danny Rowe iskee pallon verkkoon The Latics -kannattajien edessä 83. minuutilla.

Pääty räjähtää. Niin sitä on helpoin kuvata. Oasisin ja Englannin lippujen takana vieraskannattajat pomppivat ja kaksi savupommia on taas kentällä.

Ottelu päättyy oikeutetusti tasapeliin. Viimeksi ollessani Salfordin ottelussa Leyton Orientia vastaan pelin jälkeen tapeltiin useiden kymmenien joukon välillä ja Salfordin faneja käveli ohi naama verillä.

Tällä kertaa paikalla olevat lukuisat poliisiautot ennaltaehkäisevät kaikki syyt rettelöinnille. Kannattajat purkautuvat omiin suuntiinsa. Seurat kulkevat tällä hetkellä myös hyvin erilaisia reittejä. Päivän päätteeksi Oldhamin fanit ovat silti tyytyväisempiä.

”Oldham till I die”, he laulavat matkalla bussipysäkille. Vastaavaa säveltä on hankalampi kuvitella kuulevan valtaosan Salford Cityn fanien suista.

Brittifutis.comin kirjeenvaihtaja Salfordissa.

Pauli Loukola, Salford

Aihealueet

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close