Muut sarjatUutiset

Onnea Suomi! Näissä asioissa Suomi on Englantia parempi jalkapallossa

Kirjoitan tätä vesisateen paiskoessa asuntoni ikkunaan Manchesterissa. Suomen itsenäisyyspäivä tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä asialta itselle asuessani ulkomailla. Onnea siis 101-vuotiaalle Suomelle!

Tämän tekstin tarkoitus ei ole ylistää Englantia jalkapallomaana verrattuna Suomeen tai sanoa, että Suomessa tehtäisiin erinomaista työtä ruohonjuuritasolla, koska näin ei suinkaan ole. Uskallan kuitenkin väittää, että Suomen jalkapallossa on moni asia paremmin kuin Englannissa.

Kolme ja puoli vuotta sitten menin ensimmäisen kerran pelaamaan jalkapalloa uusien paikallisten tuttavieni kanssa Salfordissa. Heidän mukaansa lähellä olisi loistava nurmikenttä. Saavuimme valtavalle puistoalueelle, jossa nurmi oli leikattu, mutta oli aivan liian pitkä, eikä lukuisissa maalikehikoissa ollut verkkoja laisinkaan. Kysyin syytä tälle.

”Verkot pöllittäisiin tai leikeltäisiin saman tien. Ei niitä olisi mitään järkeä pitää päällä. Ainakaan Manchesterin tai Liverpoolin alueella ei millään yleisellä kentällä ole verkkoja, vaan ne pitäisi tuoda itse.”

Pelasimme kuhmuraisella kentällä ilman verkkoja, mikä ei ole lähelläkään sitä mihin olen tottunut pääkaupunkiseudun uusilla tekonurmikentillä (tai jopa nurmikentillä, sen pari kuukautta vuodessa, kun ne ovat käytössä).

Yliopistoni jalkapallojoukkueisiin oli kokeella yli 300 ensimmäisen vuoden opiskelijaa, joista noin 40 valittiin viiteen joukkueeseen, missä oli siis jo valmiiksi vanhempia opiskelijoita. Massaa tässä maassa riittää, mutta yliopistosarjojen taso on heikkoa.

Ammattilaisseuroissa ja akatemioissa pyörii valtava määrä rahaa Englannissa, ja huipputasolla olosuhteet ovat maailman eliittiä, mutta rahaa valuu olemattoman vähän ammattilaissarjojen ulkopuolisille seuroille sekä junioriseuroihin. Tämä tarkoittaa, että miljoonat pelaavat heikoissa olosuhteissa vaikkapa verrattuna Suomeen.

Yksi köyhän amatöörifutiksen erikoisuus monissa sarjoissa ympäri Englantia on keltaisista ja punaisista korteista laskuttaminen. Kartutin yliopiston sakkokassaa 30 punnalla kolmesta varoituksesta johtuen.

Ei tekonurmikenttiä. Erittäin ylpeä ja perinteistään kiinni pitävä jalkapallomaa Englanti ei salli tekonurmikenttiä neljällä ylimmällä sarjatasolla. Mestarien liigaa saa kuitenkin pelata ”muovilla”, kuten täällä halveksivasti sanotaan. Esimerkiksi Gary Nevillen rakennuttaessa Salford Citylle (silloin seitsemänneksi korkein sarjataso) uuden stadionin, ei tekonurmivaihtoehto käynyt englantilaisen mielessäkään. Tämä on mielestäni siisti ja kunnioitettava asia ammattilaisjalkapallossa!

Ammattilaissarjojen ulkopuolella tekonurmet ovat kuitenkin välttämättömyys. Pelasin Suomessa miesten kakkosta Klubi 04:ssa sekä Gnistanissa, joten olen tottunut pelaamaan laadukkailla tekonurmilla ulkona ja halleissa, ympäri vuoden.

Pelasin Englannissa viime kaudella Englannin yhdeksännellä ja kymmenennellä sarjatasolla FC Traffordin ja West Didsbury & Chorltonin riveissä. Vain yksi sarjaportaan 20 seurasta pelaa tekonurmella, mikä tarkoittaa, että kylmän ja sateisen tammikuun aikana ei juuri pelata.

Samassa sarjassa pelaavan 1874 Nortwichin peleistä 23 peruttiin, joka ajoi seuran pelaavan järjettömän tiuhaan loppukaudesta. Talven läpi täällä pelataan muutenkin mudassa surkeilla kentillä, eli syy peruuttamiselle on usein, että kenttä on todella täysin kelvoton. Se, että seurat omistavat kenttänsä ja klubitalonsa on komeaa, mutta tekonurmien harkitseminen jatkuvan sateen vihmassa olisi suotavaa. En muista, koska viimeksi Suomessa pelatessani peli peruutettiin.

Junioritasolla, Saturday ja Sunday Leaguessa ongelma on sama. Lapset voivat joutua pitämään kuukausien tauon harjoittelusta, koska kunnollisia kenttiä ei ole.

Englannissa nousi hiljattain iso kohu, kun Valioliigan puheenjohtaja Richard Scudamore astuu sivuun vuoden vaihteessa. Valioliiga päätti palkita miehen viiden miljoonan punnan ”kultaisella kädenpuristuksella”, johon jokaiselta Valioliiga-seuroilta pyydettiin 250 000 punnan lahjoitusta. Se, että Valioliiga näkee tämän luonnollisena ja iloisesti julkaistavana asiana kertoo siitä, miten irtautunut ympäristö Valioliiga on ruohonjuuritasosta, mistä kuitenkin kapuaa monia maajoukkuetason pelaajia. Ruohonjuurijalkapallo kaipaa kipeästi vastaavia lahjoituksia.

Valmennuksen taso
. En voi vetää suoria johtopäätöksiä valmennuksen tasosta, koska vaikka pelaamassani yhdeksännellä sarjaportaalla monille pelaajille maksetaan parempaa palkkaa kuin Suomen ykkösessä ja pelin taso on osittain myös samaa luokkaa, niin kokemukseni ovat silti äärettömän kaukana Englannin ylimmiltä sarjaportailta. Valmennus on ylemmillä tasoilla varmasti hyvin erilaista.

Non-Leaguessa pienellä otannalla eletään hyvin stereotyyppistä brittifutista. Peleissä taklataan ja juostaan kovaa, valmentajat huutavat. Kiinnostava yksityiskohta kymmenennellä tasolla pelaavassa West Didsbury & Chorltonissa oli, että vaikka pelejä pelataan tiuhaan ei esimerkiksi erikoistilannepelaamista käyty läpi ollenkaan. Olin tulossa puolustajana vaihdosta kentälle ja kysyin, mitä teen erikoistilanteissa.

”Hyvä kysymys, puhukaa ne tilanteen mukaan kentällä”, oli valmentajan vastaus.

Muistutuksena, että West Didsbury & Chorltonissa pelaa kaksi Gibraltarin maajoukkuepelaajaa, jotka kaatoivat juuri Henrikh Mkhitarjanin Armenian. Kyseisin sarjan seuroissa on myös pitkä lista erilaisia valmentajia ja taustajoukkoja Suomen kakkosen seuroihin verrattuna.

Silti seura saattaa operoida kuukauden harjoittelematta kertaakaan. Pelejä on usein kaksi viikossa, mutta sen lisäksi seura ei välttämättä kokoonnu yhteen ollenkaan. Harjoittelu on siis todella vähäistä. Silti valmentajat käyvät esimerkiksi usein skouttaamassa vastustajan joukkueita. Jälleen yksi mielenkiitoinen kontrasti Suomeen.

Suomessa pelaajat harjoittelevat usein jopa Kolmosessa ja saattavat olla hyvinkin organisoituja verrattuna Non-Leaguen joukkueisiin.

Miksi viittaan viime kauden peleihin tämän kauden sijaan? Venäytin polven nivelsiteeni pahasti viime kaudella, eikä seuralla ole suoraa sopimusta kenenkään yksityisen terveydenhoitajan kanssa, kuten Suomessa on usein tapana. Näin ollen kuntoutus on ollut hidasta painia ylikiireisen National Health Servicen (NHS) kanssa.

Aihealueet

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close