Uutiset

Loukola: Suomen ja Englannin välissä, sekä Pietarissa – ”Jalkapallo tulee kotiin”

Pauli Loukola seurasi Huuhkajien tunnelmaa Suomessa ja Venäjällä, sekä todistaa Kolmen leijonan kisahuuman puhkeamista Englannissa.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, pelaajat, viestintä, pelipaitojen tyylikkyys ja monet muut tekijät osoittivat, että Suomi kuuluu jalkapallon arvokisoihin. Kyseenalaistaminen kisoihin kuulumisesta on muutenkin tyhmää, pelaamallahan Suomi ansaitsi paikkansa sinne jo marraskuussa 2019. Kisoihin kuulumisen keskustelusta ei sen enempää.

Kentällä ja sen ulkopuolella Suomi alkaa toimia jo vähän kuin se kuuluisa ”jalkapalloyhteiskunta”. Kisahuuman syntyminen oli lähellä. Yhteiskunta ei kuitenkaan täysin vielä ymmärrä jalkapallon merkitystä ja suuruutta. Tämä kärjistyi kisojen aikana muutamaan otteeseen.

Takaisin täällä Englannissa kisahuuma alkaa toden teolla jatkopelien aikana. Englantilaiset elävät EM-kisoja tällä hetkellä täysillä. Puhutaan jalkapallon vaikutuksesta yhteiskuntaan.

Tilanne on verrattavissa Suomeen ennen jääkiekon vuoden 2011 loppuottelua. Voitosta on kulunut niin pitkä aika (ks. Suomi 1995 ja Englanti 1966), että epäonnistumisen odotus ei salli mielen irrotella ja nauttia tilanteesta täysin rinnoin. Pettymyksen pelko kalvaa sen verran, että englantilaiset hillitsevät vielä voittamisen ääneen puhumisesta.

”England’s gonna throw it away”, The Lightning Seeds tulkitsee.

Suomen ja Englannin jalkapallokulttuurien vertailu ei ole ehkä reilua historian ja kulttuurien ollessa niin erilaisia. Mutta samalla se on kiehtovaa ja koen olevani uniikissa tilanteessa, jossa olen päässyt tuntemaan käynnissä olevat EM-kisat molemmissa maissa.

Matka on tärkein

Tämän jutun reitti kulkee Englannista, Suomen kautta Pietariin ja takaisin Englantiin.

Kun tuli ilmoitus, että kisoja pääsee katsomaan paikan päälle vaikean koronavuoden jälkeen, oli lukemattomille jalkapallokannattajille selvää, että peleihin on päästävä.

Omallakin kohdalla reissua ja matkaa Suomi-Belgia-otteluun joutui suunnittelemaan huolella. Ensimmäiseksi kesäloman ajoitus Suomen alkulohko-otteluiden ajalle. Itse kun matkustin Englannista Suomeen lomalle, piti järjestää maksullinen koronatesti ennen lentoa ja Suomessa useat testit ennen Venäjälle menoa. Rajanylityksen yhteydessä Venäjällä vielä pikatesti ja paikan päällä porrastetut katsomoon siirtymiset ynnä muut järjestelyt. Itse kukin oli organisoinut tarvittavat säädöt, että he pääsevät todistamaan mahdollisimman turvallisesti Suomen esiintymistä historiallisissa EM-kisoissa.

Sen jälkeen koronatestit, karanteenit, uudet koronatestit ja uudet karanteenit Englannissa. Kaikki nämä toimet tuntuivat varsin luonnollisilta Englannissa vietetyn rankan koronavuoden jälkeen.

Pauli Loukola Manchesterin lentokentällä.

Media

Suomen kisahuumaa oli mielenkiintoista seurata ulkopuolisena Englannista ennen kisojen alkua. Yle Puheen 12 tunnin ennakko oli hyvää pöhinän luomista. Urheilulehdessä oli osuvia pelaajakuvia.

Suomalaiset keskittyvät ymmärtämään joukkueen toimimista, oppimaan paljon vastustajista ja jopa yhteiskunnallisista ilmiöistä kaiken taustalla. Jalkapalloa tuotiin esiin massoille. Maajoukkueen pelitavasta sain lukea valitettavan vähän. Vertailukohtana Englannissa puhe on ollut ennen kaikkea Englannin maajoukkueen yksilöissä, heidän ominaisuuksissaan ja hiustyyleissään.

Helsingin Sanomat on tuonut yllättävänkin paljon esille Suomen pelaajien nuoruustarinoita, heidän kasvattajaseurojaan, aivan tavallisia tarinoita suomalaisesta juniorijalkapallosta. Tämä antoi seuroille mahdollisuutta ja näkyvyyttä ottaa myös palanen Huuhkajien menestyksestä. Toivottavasti harrastajamäärät kasvavat kasvamistaan ja myös paikallinen seurakulttuuri pystyy hyötymään kisapaikasta. Koripallossa ja lentopallossa maajoukkueen menestys ei ole näyttänyt heijastuvan paikallisten sarjojen suosioon.

Samoin esimerkiksi K-ryhmän mainoskampanja on ollut mielestäni tyylikäs. Siinä Tim Sparv ja kumppanit motivoivat nuoria itseään jatkamaan kovaa työntekoa. VR:n sinisiin huiveihin pukeutuneet kivimiehet toivat hauskasti väriä Helsinkiin. Olisipa VR vain pystynyt järjestämään junien kulkemisen ja kannattajien turvallisemman kuljettamisen Pietariin. Se vasta jalkapalloteko olisi ollut.

Suomi on ollut EM-kisojen aikaan suomalaisen median keskiössä. Oikein ja odotettavasti. Alkulohkon viimeisen kierroksen otteluissa Skotlanti-Wales oli suomalaisnäkökulmasta merkittävämpi, kun samaan aikaan suomalaisten rakastama Englanti kohtasi Tsekin. Oli hieno nähdä, että Yle valitsi pääottelukseen ensimmäisen.

Ylen studio sen sijaan on ollut pettymys. Kikkakoulusarjalla pyrittiin ilmeisesti viihdyttämään nuoria katsojia, mikä menee vielä läpi ”ei isojen pelien” puoliajoilla ja väleissä. Sen sijaan intohimo ei ole välittynyt aina studioissa ja keskustelu on jäänyt usein liian köykäiseksi. Isoimman ärtymyksen aiheutti spekuloinnin puute toisen kierrosten otteluiden jälkeen Suomen jatkopaikan ollessa vielä täysin auki. Ihan kuin studiossa ei olisi silloin tiedetty mitä Belgian maalin voitto Tanskaa vastaan merkitsi Suomen kannalta.

Pakko ottaa vertailu taas Englantiin, vaikka se ei ole täysin reilua Suomen studiolle: BBC:n studiossa käydään Gary Linekerin johdolla lähes kaikkien englantilaisten pelaajien suoritukset yksitellen videoklippien ja tiukan syynin avulla läpi. Pelanneista pelaajista lähes puolet saadaan heti pelin jälkeen suoraan haastatteluun.

Joka toisessa Englannin pelissä toinen vapaasti näkyvä televisiokanava ITV ottaa vastuun Mark Pougatchin, Gary Nevillen ja Roy Keanen johdolla. Englannissa kilpailuasetelma näkyy hyvässä ja huonossa jalkapallossa, liikemaailmassa ja elämässä muutenkin. Kahden TV-kanavan pyörittäessä kisoja vaatimustaso mediallakin nousee.

Suomessa kisoja on tietenkin ehditty jo vetää yhteen ja maajoukkue on saanut kehuja erityisesti Suomen maabrändin tyylikkäästä ylläpitämisestä. Peliesityksistäkin jauhettiin kiitettävän paljon, vaikka aika helpolla epäonnistuminen Venäjää vastaan päästettiin varsinkin Ylen studiossa. Krittistä ääntä on joutunut kaivelemaan, mutta sitä on tuonut esille esimerkiksi ”Seinä kolmannelle” kisapodcast.

Englannissa on tullut taas kummasteltua maajoukkueen arvostelun värähtelyä ylitsevuotamisesta kehumista, karuun lyttäämiseen Skotlanti-tasapelin jälkeen, ja taas sen jälkeen vahvaan kehumiseen. Kuten mainittu, hehkutus ei ole lähtenyt tällä kertaa (vielä) laukalle. Mielipiteiden tivaaminen on silti jatkuvaa.

”Don’t sit on the fence”, tiuskivat päivisin kuuntelemani talkSPORT radion juontajat, jos heidän vieraidensa tai kollegoidensa kommentit jäävät latteiksi. Asiantuntijoita ei pidä päästää liian helpolla, vaan heidän on pystyttävä perustelemaan argumenttinsa. Vastakkainasettelua osataan hakea Englannissa selkeästi paremmin kuin Suomessa.

Vastustajiin paneutuminen on toisaalta Englannissa heikkoa Suomeen verrattuna. Sen syynä voi olla sekoitus ison jalkapallomaan ansaitsemaa itsearvostusta ja ylimielistä englantilaista ekseptionalismia. Jalkapallomaailma ei pyöri vain Englannin ympärillä, mitä monet englantilaiset eivät tunnu tai halua vieläkään ymmärtää.

Pietari on sinivalkoinen

Takaisin Suomen kautta Pietariin. Puhaltelemme Suomi-Belgia ottelupäivän aamupalalle Hotelli Azimutin alakertaan. Ravintola on sinivalkoinen. Ihmisillä on päällään virallisia pelipaitoja, Kamaraa, Pukkia ja Kaukoa selissä. SMJK:n teettämiä upeita kannattajapaitoja, Suomen kalastajahattuja ja joitain Suomi Perkele -tuotteita.

Päivällä noudamme Fan ID:t Pietarin keskustasta. Pietarin lukuisat Neva-joet ja vanha arkkitehtuuri tekevät vaikutuksen. Nevski Prospektilla olevat pubit ovat täyttyneet suomalaisista. Palvelun hitaus ja tarjoilijoiden puutteellinen englannin kielen taito ärsyttää monia. Silti tunnelma on korkealla. Ohikulkijoita tervehditään ”Oi Suomi on” huudoin.

Kaupungissa ei ole karnevaalitunnelmaa. Toivottavasti kisoja ei enää ripotella ympäri Eurooppaa. Korona on tietenkin estänyt massatapahtumien hyvät puolet ja oli tärkeää sekä pakonsanelemaa, että näitä kisoja ei päässyt katsomaan suuria massoja. Sillä ei kuitenkaan kisakaupungissa ole väliä. Suomen aika tullut on ja vaikean vuoden jälkeen järjestelyt ovat muovautuneet osaksi elämää viimeisen vuoden aikana.

Osittain Neva joen ali kulkeva Pietarin metroverkosto on upea. Stadionin läheisyydessä sijaitseva Zenit-metropysäkki on yksi uusimmista ja se on koristeltu modernisti Pietarin Zenitin sinivalkoisin värein. Seinustalla olevan lasivitriinin takana komeilee Zenitin voittamia pokaaleja.

Suomen kannattajista vain sen verran, että meininki oli hyvin riehakasta, kuten arvokisaottelussa saattaa odottaa. Hyvällä ja huonolla tavalla kansainvälisen tyylistä jalkapallokannattamista.

Suomalaiskannattajia Pietarissa.

Kävely Pietarin Zenitin stadionin porteille nostaa fiiliksen ja suomalaisen ylpeyden tunteen tappiin. Matka on ollut pitkä. Ilta-auringon paistaessa matalalla edessä avautunut avaruusalusmainen stadion on komea näky. Huuhkajien äänekkäät kannattajat ovat taas sivusta seuranneiden katsojien äimistelyn ja ihastelun kohde.

Kentällä Huuhkajien esitys on käyty jo läpi. Se oli lähellä erinomaista onnistumista, mutta Venäjä-tappio jäi suurimmaksi jossittelun aiheeksi ja ainakin pieneksi epäonnistumiseksi. Arvokisoissa kokemukset ja hetket ovat kaikki kaikessa. Suomalaiset pääsivät tuulettamaan viidesti: Joel Pohjanpalon maali Tanskaa vastaan, Lukas Hradeckyn torjuttu rangaistuspotku Tanskaa vastaan, loppuvihellys Tanskaa vastaan, Pohjanpalon hylätty maali Venäjää vastaan, sekä Lukakun VAR-tarkistuksen jälkeen hylätty maali Belgiaa vastaan.

Jalkapallo tulee kotiin

– Onko se tulossa kotiin, on ollut kysymys, jota olen saanut kuulla teams-puheluissa jatkuvasti palattuani Englantiin.

Töihiin paluun viikolla pomolta tuli odotettu viesti, että päivä loppuu kaikilla kello 16:00 normaalin 18:00 sijaan, jotta työntekijät ehtivät ajoissa pubeihin katsomaan Englannin kohtaamista Saksaa vastaan. Välierän jälkeisenä aamuna on tunnin myöhäisempi startti. Loppuottelua varten Englannin pääministeri Boris Johnson on jo allekirjoittanut päätöksen, että pubit saavat olla sunnuntaina auki kello 23:15 asti, jotta kannattajat näkevät ottelun loppuun asti sen mennessä mahdollisesti jatkoajalle. Yleisestä vapaapäivästä maanantaina on puhuttu mahdollisuutena, jos Englanti voittaa. Populistinen pääministeri Johnson on herkutellut ajatuksella, että hän pääsisi ilmoittamaan ilonsanomasta. Monet työpaikat ovat luvanneet jo maanantain vapaaksi.

Suurin osa Englannissa oloajastani on mennyt karanteenissa, joten huomiot paikallisten käyttäytymisestä ovat tulleet tuttavapiirini kanssa käydyistä keskusteluista ja somepäivityksistä.

Englannin otteluiden jälkeen Manchesterin kadut ovat täyttyneet juhlijoista. Autot tööttäilevät pienten Englannin lippujen liehuessa ikkunoista. Aika ajoin ikkunan alta kävelee lädiryhmiä, jotka laulavat suhteestaan Gareth Southgateen.

Arvokisojen aikana kisahuuma tarttuu myös ihmisiin, jotka eivät yleensä katso jalkapalloa. Harvoin Suomessa tulee keskustelleeksi ventovieraan kanssa jalkapallosta, mutta se toteutui tänä itselleni yhden kesäpäivän aikana Esplanadin puistossa ja Musiikkitalon terassilla. Eivät ehkä ne yleisimmät jalkapallokannattajan paikat. Kevyt empiirinen näyte siis osoittaa, että paljon puhuttu futiskulttuuri on kukoistamassa.

Englannin kannattajat juhlivat jo välieräpaikkaa riehakkaasti Manchesterissa.

Jos karnevaalitunnelman puuttuminen on harmittanut EM-kisojen aikana, niin kentällä on nähty laadukkaat kisat ja paljon puheenaiheita. Englannin joukkue ja Gareth Southgate vaikuttavat olevan Englannissa universaalisti suosittuja. Nuoren pelaajaringin keskuudessa ei ole median tietoon tullut mitään skismaa. Valtiomiehen tapaan puhuva Southgate on luonut joukkueeseen yhtenäisen hengen ja on jopa yhdistämässä maata omalla tavallaan.

Nykyisen maajoukkueen pelaajat ovat aidosti yhteiskunnallisia vaikuttajia. Marcus Rashford on vaikuttanut poliittisesti koko korona-ajan niin paljon, että tohtorin ja MBE:n arvojen saamisen lisäksi manchesterilaista kutsutaan arkikielessä säännöllisesti pääministeriksi. Raheem Sterling keulakuvana taas vetää rasisminvastaista liikettä esimerkin voimalla. Pelaajat polvistuvat yhä ennen pelejä Black Lives Matter -liikkeen mukaan.

En uskonut ennen kisoja, että jalkapallojoukkue voisi yhdistää kansaa merkittävästi. Välierää ennen tuntuu, että Englannin maajoukkue voi oikeasti vaikuttaa, jos se etenee finaaliin. Englanti-Ukraina-ottelu oli vuoden katsotuin suora lähetys Englannin televisiossa. 20,9 miljoonaa ihmistä katsoi BBC:n lähetystä.

Englannin maajoukkue näyttäytyy tällä hetkellä lähes varauksetta positiivisena asiana Englannissa Brexitin ja koronaviruksen runteleman negatiivisuuden aikana. Ihmiset kaipaavat positiivisia uutisia välillä ja Englanti on tarjonnut niitä. Poliitikot heittäytyvät luonnollisesti maajoukkueen hypeen mukaan käyttäen jalkapalloa poliittisena välineenä.

”So many jokes, so many sneers, but all those oh-so-nears”, englantilaiset ovat tottuneet laulamaan. Englantilaiset ovat uneksineet menestyksestä, mutta eurooppalaisten jättiläisten silmissä Englanti ei ole ollut varteenotettava haastaja aikoihin. Kunnes viime MM-kisojen, jolloin Englanti pelasi itsensä takaisin kartalle. Jalkapallon tulosta kotiin on laulettu puoliksi naureskellen, kunnes alkulohkopelit olivat pelattu ja Englannin tie finaaliin näytti hyvinkin mahdolliselta.

Tämä Englanti on monin tavoin niin kaukana 10 vuoden takaisesta tai aiemmista Englannin kisaryhmistä, että joukkueelta voi aidosti odottaa yhden askeleen pidemmälle ottamista, kun vuoden 1996 kotikisoissa. Saksankin Englanti on jo kaatanut.

Kisojen jälkeen

Jalkapalloyhteiskunnassa kisojen jälkeinen aika on kivaa ja helppoa. Valioliiga-kausi alkaa Englannissa täysille katsomoille pelatessa elokuun alussa. Tukholmalaiset pääsevät odottamaan Euroopan mittakaavalla jättimäisiä Tukholman derbyjä.

Mitä Suomessa tapahtuu, mietin hetken skeptisesti? Helsingin derbyhän pelattiin heti Suomen putoamisen jälkeen. HJK aloitti Eurooppa-kiertueen taipaleensa. Jalkapallon harrastajamäärät ovat kasvussa. Samoin olen kuullut juniorivalmentajilta, että Teemu Pukin maajoukkuepaidat ovat ohittaneet Messi-paitojen määrän useilla kentillä. Itse asiassa hyviä merkkejähän on paljon ilmassa.

Tekemistä Suomella on silti tietysti. Suomi kuuluu EM-kisoihin, mutta tuleeko siitä kesto-osallistuja esimerkiksi Ruotsin tapaan? Sitä on tietenkin mahdoton sanoa, koska asia riippuu niin monesta tekijästä.

Toivottavasti yhteiskunta oppii ymmärtämään laajemmin jalkapallon merkityksen. Se lähtee pienistä asioista. Koulutetuista valmentajista, armottomista treenimääristä, klubitalojen rakentamisesta kenttien yhteyteen, ammattimaisesta viestinnästä ja niin edelleen. Tästä on hyvä jatkaa.

Artikkeli päivitetty 10.7. klo 17:20. Englannin pääsy loppuotteluun noteerattu.

Pauli Loukola

Manchesterin kirjeenvaihtaja. Entinen non-league tason jyrä. Kulttuuria ja brittifutiksen tapahtumia paikan päältä Karhun tennarit jalassa brittikasuaalien joukossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button