Uutiset

FRANK LAMPARDIN POTKUT: Seuran ikoni joutui liian kovaan paikkaan – Thomas Tuchel on riskivalinta

Kokemattomuus johti Frank Lampardin potkuihin, kirjoittaa Henri Kaukonen.

Valioliigan neljäs sija ja paikka Mestarien liigassa. Siirtokielto ja kokematon valmentaja olivat yhdistelmä, mikä teki Chelseasta viime kauden yllättäjän. Kuluvan kauden alku lupaili varovaisesti samaa. Kesällä yli 220 miljoonan punnan edestä siirtomarkkinoilla rellestänyt Chelsea oli joulukuun alkupuolella 11 pelatun kierroksen jälkeen sarjataulukossa kolmantena, niukasti Tottenhamin ja Liverpoolin takana. Tuolloin tehtyjen maalien sarakkeessa seisoi 25 ja omissa oli soinut 11 kertaa.

Yhdeksän kierrosta myöhemmin Chelsean sijoitus on tippunut sarjataulukossa seitsemänneksi. Tuona aikana länsilontoolaiset ovat hävinneet tai pelanneet tasan peräti kuusi kertaa. Maalinteko ontuu ja samalla päästettyjen maalien määrä on yli tuplaantunut. Kesällä suurin odotuksin seuraan tulleet pelaajat eivät ole onnistuneet sopeutumaan Valioliigaan ja lunastamattomat odotukset puhuttavat kaikkia.

Mutta kuinka tähän on tultu? Juurisyy löytyy maanantaina potkut saaneen Frank Lampardin kokemattomuudesta valmentajana. Hän kamppaili kykyihinsä nähden aivan liian suuren haasteen parissa. Viime kaudella monen muun seuran kompuroidessa Lampardista tuli Chelsean nykyisen kehitysprojektin sokea piste. Omistaja Roman Abramovich ei enää ollut valmis antamaan siimaa kovasti pitämälleen seuralegendalle: ensi kauden Mestarien liigaan oikeuttavat sijoitukset vaikuttavat jo utopistisilta.

Muiden alisuoriutuminen ja Chelsean siirtokielto olivat Lampardin onni

Lampard palasi viime kaudella seuraan – tällä kertaa kokemattomana valmentajana. Abramovichin valtakauden aikana Chelseassa on totuttu siihen, että seuraa käskyttää meritoitunut valmentaja, jonka pelilliseen identiteettiin joukkue tarvittavin pelaajahankinnoin muovataan. Ennen Chelsean valmennuspestiään Lampard oli valmentanut aikuisten tasolla ainoastaan yhden kauden verran Mestaruussarjassa pelaavassa Derbyssä.

Lampardin kannalta siirtokielto oli parasta, mitä Chelseassa saattoi tapahtua. Monen muun suurseuran alisuoriutuessa lontoolaiset onnistuivat operoimaan niukoilla resursseilla erinomaisesti, kun joukkueelle ei lastattu korkeita odotuksia. Ilmapiiri vaikutti rauhalliselta ja onnistumiset ruokkivat toisiaan. Kausi oli myös taloudellisesti merkittävä, sillä rahaa tuli sisään muun muassa Eden Hazardin myynnistä, eikä pelaajahankintoihin puntia voinut juurikaan kuluttaa.

Kun rahahanat tällä kaudella aukesivat, alkoivat ongelmat. Kokemattoman managerin alaisuudessa muutoksia on tapahtunut liikaa, liian lyhyessä ajassa. Siirtokiellon jälkeen uusia pelaajia on tullut paljon, mutta heitä on ollut vaikea ajaa sisään, sillä kokoonpano ja pelitapa ovat vaihdelleet liikaa pelistä toiseen.

Lampardin peluutus on herättänyt ihmetystä valmentajakollegoissa

Erityisesti julkista keskustelua on käyty saksalaisten Timo Wernerin ja Kai Havertzin tähän saakka vaisuista otteista. Bundesliigasta saapuneet pelaajat kuuluivat sarjan eliittiin: Werner liigan top 3 -hyökkääjiin ja Havertz ehkäpä jopa koko Euroopan merkittävimpien nuorten pelaajien joukkoon. Chelseassa pelaajien harteille lastatut odotukset eivät siis ole muodostuneet tyhjästä.

Jalkapallomaailmassa epätyypilliseen tapaan Wernerin ja Havertzin aiemmat valmentajat ovat ottaneet kantaa Lampardin tapaan peluuttaa kyseisiä pelaajia. Werneriä Leipzigissa aiemmin valmentanut, nykyinen Southampton-käskijä Ralph Hasenhüttl kommentoi viime viikolla Wernerin saavan Chelseassa aivan liian vähän palloja vastustajan selustaan. Juuri Leipzigissa Werner nousi Saksan ja koko Euroopan valokeilaan. Samaan aikaan Leverkusenin nykyinen valmentaja Peter Bosz ilmaisi näkemyksensä Havertzin pelipaikasta. Hollantilaiskäskijän mukaan Havertzin lahjakkuutta olisi syytä hyödyntää monipuolisemmin vastustajan boksissa. Boszin näkemyksen voi allekirjoittaa jokainen, joka on edes hieman seurannut nuoren saksalaisen matkaa jalkapallomaailman huipulle.

Heikkojen debyyttikausien listaa täydentää luontevasti myös Marokon maajoukkuemies Hakim Ziyech. Lampardin muodostelmassa Ziyech ja Havertz syövät toistensa pelitilaa ja -aikaa, vaikka pelaajien vahvuudet oikein hyödynnettyinä ovat täysin eri paikoissa. Lampardin itsepintaisesta peluutuksesta on muodostunut suuri ongelma, minkä seurauksena Ziyech muun Chelsea-miehistön tavoin näyttää kentällä haluttomalta ja epätietoiselta. Motivaation puute on anteeksiantamatonta, mutta huippupelaajat tarvitsevat kuitenkin pelitavan tuottamia automaatioita, jotta henkilökohtaista taitoa voidaan hyödyntää Valioliigan kaltaisessa sarjassa.

Hyökkäyksen epävarmuus on tarttunut myös puolustukseen

Alkukaudesta näytti, että Chelsean puolustus on parsittu kasaan ja muun muassa ilmaisella siirrolla PSG:stä napattu Thiago Silva sekä Leicesteristä hankittu Ben Chilwell tuovat alakertaan kaivattua järjestystä. Samalla maalivahti Edouard Mendyn nollapelien putki loi kannattajille toivoa kaudesta, jossa perusasiat olisivat kunnossa. Ensimmäiset tummat pilvet vihjailivat olemassaolostaan, kun ilta toisensa jälkeen puolustajat kantoivat vastuuta joukkueen maalinteosta. Tuloksia tarkasteltaessa käy ilmi, ettei Chelsea ole kyennyt tällä kaudella voittamaan yhtään kärkipään ottelua.

Syväjäässä oleva hyökkäys on nyt tartuttanut epävarmuuden myös puolustukseen ja sen pelinavaukseen. Pallollisena Chelsean alakerta päätyy helposti vain kierrättämään pelivälinettä laidalta toiselle. Kun pallo saadaan hyökkäyskolmannekselle, tilanne päättyy liian usein epäonnistuneeseen haastoon tai blokattuun syöttöön. Avaimet sekä korkean prässin että matalla makaavien puolustusten murtamiseen ovat hukassa.

Johtajuus, joka loistaa poissaolollaan

Puolustuksen perusedellytys on johtajuus ja toimiva kommunikaatio. Thiago Silvan ollessa penkillä Stamford Bridgen nurmelta näitä on harmillisen vaikea löytää. Toistaiseksi César Azpilicueta kantaa kapteeninnauhaa, mutta tämä kausi on osoittanut, että espanjalaisen liike ei tahdo enää riittää. Lukemattomia eri kieliä puhuva Azpilicueta on ollut aiemmin tärkeä liima pukukopin yhtenäisyydessä, mutta epävarma joukkue tarvitsee nyt paljon enemmän.

Tällä hetkellä Chelsea kaipaa kapteenia, joka kykenee johtamaan esimerkillään ja jolta löytyy karismaa. Jo 36-vuotias Thiago Silva ei ole ratkaisu, mutta voisiko oma kasvatti, ja tällä kaudella edukseen esiintynyt Mason Mount olla pidemmän aikavälin suunnitelma? Juuri Mount sai nauhan käsivarteensa viime sunnuntaina, kun Chelsea kohtasi FA Cupin ottelussa Mestaruussarjassa pelaavaan Lutonin. Lisäksi joukkueessa pelaa Yhdysvaltojen maajoukkueen kapteeninakin toiminut Christian Pulisic, joten kapteeniston nuorennusleikkaukselle löytyvät edellytykset.

Lampard on Chelsea-legenda, mutta vain pelaajana

Chelseasta puhuttaessa valmentajan vaihtuminen ei ole tabu. Lampard sai Abramovichilta poikkeuksellisen paljon aikaa – kiitos poikkeusolojen. Joitakin vuosia sitten huhuttiin, että Abramovich olisi jopa myymässä seuraa kasvaneiden kulujen sekä Iso-Britannian viisumin uusimisesta koituneiden haasteiden vuoksi. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Avokätinen toiminta siirtomarkkinoilla viestii sitoutumisesta ja ennen pitkää myös viime kesän liki neljännesmiljardin sijoitukselle halutaan tuottoja.

Lampard on Chelsean koko historian yksi merkittävimmistä pelaajista. On kuitenkin ajateltava seuran parasta ja ymmärrettävä se tosiasia, että pelaajalegenda on ansainnut kannuksensa pelaamalla. Suurseuran valmentajapesti ei ole oikea paikka harjoitella tai toivoa jalkapalloromantiikan ehdoilla kulkevaa rakkaustarinaa. Sopimuspapereissa Lampardin pesti jatkuu kesään 2022 saakka.

Ongelmallinen luonne nyt heti, vai pitkän aikavälin ratkaisu vasta ensi kaudelle?

On hyvin mahdollista, että Lampardin jälkeinen aika jatkuu Stamford Bridgella saksalaiskomennossa. Vahvimmin huhuissa liikkuvat sekä PSG:stä lähtöpassit saanut Thomas Tuchel että Bundesliigassa tällä hetkellä RB Leipzigia luotsaava 33-vuotias Julian Nagelsmann. Lisäksi keskusteluissa pyörii muun muassa itävaltalainen Ralph Hasenhüttl, joka tällä hetkellä luotsaa Southamptonia. Nagelsmannin tavoin Hasenhüttl on valmentanut Leipzigissa, ja juuri hän oli rakentamassa energiajuomajätin jalkapallo-organisaation Bundesliigataipaleen alkuvaiheita. On todennäköistä, että saksaa puhuva valmentaja olisi omiaan avaamaan myös toistaiseksi epäonnistuneiden saksalaistähtien lukkoja.

Toistaiseksi Tuchel on vailla velvoitteita, joten hänen rekrytoimisensa olisi Chelsean johtokunnalle helpoin ratkaisu. Tuchelin ongelma on kuitenkin se, että sekä aiemmin Dortmundissa että myöhemmin PSG:ssä valmentaja ajautui lopulta ongelmiin seurajohdon kanssa. Ei tarvitse olla selvänäkijä sanoakseen, että sama jatkuisi myös Länsi-Lontoossa.

Paras ja pitkän aikavälin ratkaisu Chelsealle löytyy tällä hetkellä Leipzigista. Nagelsmann on onnistunut valmentamaan joukkueensa Mestarien liigaan – oli kyseessä sitten Leipzig tai miehen edellinen työnantaja Hoffenheim. Taktisesti todella kypsän Nagelsmannin naarauksessa haaste löytyy Leipzigin sarjasijoituksesta. Tällä kaudella joukkue on FC Bayernin suurin haastaja mestaruuskamppailussa. Lisäksi seura kohtaa helmikuussa Mestarien liigan pudotuspeleissä viime aikoina heikosti pelanneen Liverpoolin. On selvää, ettei Red Bull -organisaatio ole luopumassa sateentekijästään kesken kauden.

Esimerkiksi Tuchel tuskin tyytyisi valmentamaan pelkkää Valioliigaa, mutta Nagelsmannin suhteen tilanne saattaa hyvinkin olla toinen. On Chelsean seuraava käskijä sitten kuka tahansa, kysymys kuuluu, kuinka armollinen venäläisoligarkki on kurimuksen keskellä rekrytoidulle huippuvalmentajalle. Silloin, kun seuraavat turbulenssit saavuttavat Stamford Bridgen.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button